Proverbs 5

Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Figliuol mio, sta’ attento alla mia sapienza, inclina l’orecchio alla mia intelligenza,
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
affinché tu conservi l’accorgimento, e le tue labbra ritengano la scienza.
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Poiché le labbra dell’adultera stillano miele, e la sua bocca è più morbida dell’olio;
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
ma la fine cui mena è amara come l’assenzio, è acuta come una spada a due tagli.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.
I suoi piedi scendono alla morte, i suoi passi fan capo al soggiorno dei defunti.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
Lungi dal prendere il sentiero della vita, le sue vie sono erranti, e non sa dove va.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Or dunque, figliuoli, ascoltatemi, e non vi dipartite dalle parole della mia bocca.
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Tieni lontana da lei la tua via, e non t’accostare alla porta della sua casa,
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
per non dare ad altri il fiore della tua gioventù, e i tuoi anni al tiranno crudele;
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
perché degli stranieri non si sazino de’ tuoi beni, e le tue fatiche non vadano in casa d’altri;
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
perché tu non abbia a gemere quando verrà la tua fine, quando la tua carne e il tuo corpo saran consumati,
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
e tu non dica: "Come ho fatto a odiare la correzione, come ha potuto il cuor mio sprezzare la riprensione?
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
come ho fatto a non ascoltare la voce di chi m’ammaestrava, e a non porger l’orecchio a chi m’insegnava?
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
poco mancò che non mi trovassi immerso in ogni male, in mezzo al popolo ed all’assemblea".
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Bevi l’acqua della tua cisterna, l’acqua viva del tuo pozzo
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Le tue fonti debbon esse spargersi al di fuori? e i tuoi rivi debbon essi scorrer per le strade?
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Siano per te solo, e non per degli stranieri con te.
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Sia benedetta la tua fonte, e vivi lieto con la sposa della tua gioventù.
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
Cerva d’amore, cavriola di grazia, le sue carezze t’inebrino in ogni tempo, e sii del continuo rapito nell’affetto suo.
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
E perché, figliuol mio, t’invaghiresti d’un’estranea, e abbracceresti il seno della donna altrui?
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Ché le vie dell’uomo stan davanti agli occhi dell’Eterno, il quale osserva tutti i sentieri di lui.
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
L’empio sarà preso nelle proprie iniquità, e tenuto stretto dalle funi del suo peccato.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Egli morrà per mancanza di correzione, andrà vacillando per la grandezza della sua follia.