Proverbs 12

Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.

Chi ama la correzione ama la scienza, ma chi odia la riprensione è uno stupido.

Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.

L’uomo buono ottiene il favore dell’Eterno, ma l’Eterno condanna l’uomo pien di malizia.

Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.

L’uomo non diventa stabile con l’empietà, ma la radice dei giusti non sarà mai smossa.

Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.

La donna virtuosa è la corona del marito, ma quella che fa vergogna gli è un tarlo nell’ossa.

Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.

I pensieri dei giusti sono equità, ma i disegni degli empi son frode.

Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.

Le parole degli empi insidiano la vita, ma la bocca degli uomini retti procura liberazione.

Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.

Gli empi, una volta rovesciati, non sono più, ma la casa dei giusti rimane in piedi.

Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.

L’uomo è lodato in proporzione del suo senno, ma chi ha il cuore pervertito sarà sprezzato.

Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.

E’ meglio essere in umile stato ed avere un servo, che fare il borioso e mancar di pane.

Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.

Il giusto ha cura della vita del suo bestiame, ma le viscere degli empi sono crudeli.

Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.

Chi coltiva la sua terra avrà pane da saziarsi, ma chi va dietro ai fannulloni e privo di senno.

Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.

L’empio agogna la preda de’ malvagi, ma la radice dei giusti porta il suo frutto.

Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.

Nel peccato delle labbra sta un’insidia funesta, ma il giusto uscirà dalla distretta.

Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.

Per il frutto della sua bocca l’uomo è saziato di beni, e ad ognuno è reso secondo l’opera delle sue mani.

Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.

La via dello stolto è diritta agli occhi suoi, ma chi ascolta i consigli è savio.

Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.

Lo stolto lascia scorger subito il suo cruccio, ma chi dissimula un affronto è uomo accorto.

Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.

Chi dice la verità proclama ciò ch’è giusto, ma il falso testimonio parla con inganno.

Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.

C’è chi, parlando inconsultamente trafigge come spada, ma la lingua de’ savi reca guarigione.

Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.

Il labbro veridico è stabile in perpetuo, ma la lingua bugiarda non dura che un istante.

Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.

L’inganno è nel cuore di chi macchina il male, ma per chi nutre propositi di pace v’è gioia.

Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.

Nessun male incoglie al giusto, ma gli empi son pieni di guai.

Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.

Le labbra bugiarde sono un abominio per l’Eterno, ma quelli che agiscono con sincerità gli sono graditi.

Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.

L’uomo accorto nasconde quello che sa, ma il cuor degli stolti proclama la loro follia.

Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.

La mano dei diligenti dominerà, ma la pigra sarà tributaria.

Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,

Il cordoglio ch’è nel cuore dell’uomo l’abbatte, ma la parola buona lo rallegra.

Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen

Il giusto indica la strada al suo compagno, ma la via degli empi li fa smarrire.

Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.

Il pigro non arrostisce la sua caccia, ma la solerzia è per l’uomo un tesoro prezioso.

Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.

Nel sentiero della giustizia sta la vita, e nella via ch’essa traccia non v’è morte.