Proverbs 10

Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, mutta hullu poika on äidillensä murheeksi.

Proverbi di Salomone. Un figliuol savio rallegra suo padre, ma un figliuolo stolto è il cordoglio di sua madre.

Väärin saatu tavara ei ole hyödyllinen; mutta vanhurskaus vapauttaa kuolemasta.

I tesori d’empietà non giovano, ma la giustizia libera dalla morte.

Ei Herra anna vanhurskasten sielun nälkää kärsiä, mutta jumalattomain väärin saadut hän hajoittaa.

L’Eterno non permette che il giusto soffra la fame, ma respinge insoddisfatta l’avidità degli empi.

Petollinen käsi tekee köyhäksi, mutta ahkera saattaa rikkaaksi.

Chi lavora con mano pigra impoverisce, ma la mano dei diligenti fa arricchire.

Joka suvella kokoo, hän on toimellinen, mutta joka elonaikana makaa, hän tulee häpiään.

Chi raccoglie nella estate è un figliuolo prudente, ma chi dorme durante la raccolta è un figliuolo che fa vergogna.

Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.

Benedizioni vengono sul capo dei giusti, ma la violenza cuopre la bocca degli empi.

Vanhurskaan muisto pysyy siunauksessa, vaan jumalattomain nimi mätänee.

La memoria del giusto e in benedizione, ma il nome degli empi marcisce.

Joka sydämestänsä viisas on, hän ottaa käskyt vastaan; mutta jolla hullut huulet ovat, se saa haavoja.

Il savio di cuore accetta i precetti, ma lo stolto di labbra va in precipizio.

Joka nuhteettomasti vaeltaa, hän elää murheetoinna; mutta joka väärällä tiellä vaeltaa, hän tulee ilmi.

Chi cammina nella integrità cammina sicuro, ma chi va per vie tortuose sarà scoperto.

Joka silmää iskee, hän vaivaa matkaan saattaa, ja jolla hullut huulet ovat, hän saa haavoja.

Chi ammicca con l’occhio cagiona dolore, e lo stolto di labbra va in precipizio.

Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.

La bocca del giusto è una fonte di vita, ma la bocca degli empi nasconde violenza.

Viha riidan saattaa, mutta rakkaus peittää kaikki rikokset.

L’odio provoca liti, ma l’amore cuopre ogni fallo.

Toimellisten huulissa löydetään viisaus, vaan tyhmäin selkään tarvitaan vitsa.

Sulle labbra dell’uomo intelligente si trova la sapienza, ma il bastone è per il dosso di chi è privo di senno.

Viisaat opin kätkevät, vaan hulluin suu on täynnä vahinkoa.

I savi tengono in serbo la scienza, ma la bocca dello stolto e una rovina imminente.

Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa; mutta köyhyys tekee köyhän pelkuriksi.

I beni del ricco sono la sua città forte; la rovina de’ poveri è la loro povertà.

Vanhurskaus tekee työtä hengen ylöspitämiseksi, mutta jumalattoman saalis on symmiksi.

Il lavoro del giusto serve alla vita, le entrate dell’empio servono al peccato.

Joka kurituksen ottaa vastaan, hän on elämän tiellä; mutta joka rangaistuksen heittää pois, hän menee väärin.

Chi tien conto della correzione, segue il cammino della vita; ma chi non fa caso della riprensione si smarrisce.

Petolliset suut peittävät vainon, ja joka panettelee,hän on tyhmä.

Chi dissimula l’odio ha labbra bugiarde, e chi spande la calunnia è uno stolto.

Jossa paljo puhutaan, siitä ei synti ole kaukana; mutta joka huulensa hillitsee, hän on toimellinen.

Nella moltitudine delle parole non manca la colpa, ma chi frena le sue labbra è prudente.

Vanhurskaan kieli on kalliimpi hopiaa, mutta jumalattoman sydän on miinkuin ei mitään.

La lingua del giusto è argento eletto; il cuore degli empi val poco.

Vanhurskaan huulet monta ravitsevat, mutta hullut kuolevat hulluudessa.

Le labbra del giusto pascono molti, ma gli stolti muoiono per mancanza di senno.

Herran siunaus tekee rikkaaksi ilman vaivaa.

Quel che fa ricchi è la benedizione dell’Eterno e il tormento che uno si dà non le aggiunge nulla.

Hullu tekee pahaa ja nauraa sitä, vaan viisas pitää siitä vaarinsa.

Commettere un delitto, per lo stolto, è come uno spasso; tale è la sapienza per l’uomo accorto.

Mitä jumalatoin pelkää, se hänelle tapahtuu, ja mitä vanhurskaat himoitsevat, sitä heille annetaan.

All’empio succede quello che teme, ma ai giusti è concesso quel che desiderano.

Jumalatoin on niinkuin tuulispää, joka menee ohitse ja tyhjiksi raukee; mutta vanhurskas pysyy ijankaikkisesti.

Come procella che passa, l’empio non è più, ma il giusto ha un fondamento eterno.

Niin kuin etikka tekee pahaa hampaille ja savu silmille, niin on laiska niiden mielestä paha, jotka hänen lähettävät.

Come l’aceto ai denti e il fumo agli occhi, così è il pigro per chi lo manda.

Herran pelko enentää päiviä, vaan jumalattomain vuodet vähennetään.

Il timor dell’Eterno accresce i giorni ma gli anni degli empi saranno accorciati.

Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo.

L’aspettazione dei giusti è letizia, ma la speranza degli empi perirà.

Herran tie on hurskasten väkevyys, mutta pahointekiät ovat pelkurit.

La via dell’Eterno è una fortezza per l’uomo integro, ma una rovina per gli operatori d’iniquità.

Vanhurskas pysyy aina kohdallansa kukistamatta, mutta jumalattoman ei pidä asuman maan päällä.

Il giusto non sarà mai smosso, ma gli empi non abiteranno la terra.

Vanhurskaan suu tuottaa viisauden, vaan vääräin kieli hukutetaan.

La bocca del giusto sgorga sapienza, ma la lingua perversa sarà soppressa.

Vanhurskaan huulet opettavat terveellisiä asioita, vaan jumalattoman suu on täynnä vääryyttä.

Le labbra del giusto conoscono ciò che è grato, ma la bocca degli empi e piena di perversità.