Lamentations 3

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

Io sono un uomo che ha veduto l’afflizione sotto la verga del suo furore.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

Egli m’ha condotto, m’ha fatto camminare nelle tenebre e non nella luce.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

Sì, contro di me di nuovo volge la sua mano tutto il giorno.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

Egli ha consunta la mia carne e la mia pelle, ha fiaccato le mie ossa.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

Ha costituito una cinta contro di me, m’ha circondato d’amarezza e d’affanno.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

M’ha fatto abitare in luoghi tenebrosi, come quelli che son morti da lungo tempo.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

Egli m’ha circondato d’un muro, perché non esca: m’ha caricato di pesanti catene.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

Anche quando grido e chiamo al soccorso, egli chiude l’accesso alla mia preghiera.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

Egli m’ha sbarrato la via di blocchi di pietra, ha sconvolti i miei sentieri.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

Egli è stato per me come un orso in agguato, come un leone in luoghi nascosti.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

Egli m’ha sviato dal mio cammino e m’ha squarciato, m’ha reso desolato.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

Ha teso il suo arco, m’ha preso come mira delle sue frecce.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

M’ha fatto penetrar nelle reni le saette del suo turcasso.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

Io son diventato lo scherno di tutto il mio popolo, la sua canzone di tutto il giorno.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

Egli m’ha saziato d’amarezza, m’ha abbeverato d’assenzio.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

M’ha spezzato i denti con della ghiaia, m’ha affondato nella cenere.

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

Tu hai allontanata l’anima mia dalla pace, io ho dimenticato il benessere.

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

Io ho detto: "E’ sparita la mia fiducia, non ho più speranza nell’Eterno!"

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

Ricordati della mia afflizione, della mia vita raminga, dell’assenzio e dell’amarezza!

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

L’anima mia se ne ricorda del continuo, e n’è abbattuta dentro di me.

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

Questo voglio richiamarmi alla mente, per questo voglio sperare:

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

E’ una grazia dell’Eterno che non siamo stati interamente distrutti; poiché le sue compassioni non sono esaurite;

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

si rinnovano ogni mattina. Grande è la tua fedeltà!

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

"L’Eterno è la mia parte", dice l’anima mia, "perciò spererò in lui".

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

L’Eterno è buono per quelli che sperano in lui, per l’anima che lo cerca.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

Buona cosa è aspettare in silenzio la salvezza dell’Eterno.

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

Buona cosa è per l’uomo portare il giogo nella sua giovinezza.

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

Si segga egli solitario e stia in silenzio quando l’Eterno glielo impone!

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

Metta la sua bocca nella polvere! forse, v’è ancora speranza.

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

Porga la guancia a chi lo percuote, si sazi pure di vituperio!

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

Poiché il Signore non ripudia in perpetuo;

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

ma, se affligge, ha altresì compassione, secondo la moltitudine delle sue benignità;

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

giacché non è volentieri ch’egli umilia ed affligge i figliuoli degli uomini.

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

Quand’uno schiaccia sotto i piedi tutti i prigionieri della terra,

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

quand’uno perverte il diritto d’un uomo nel cospetto dell’Altissimo,

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

quando si fa torto ad alcuno nella sua causa, il Signore non lo vede egli?

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

Chi mai dice una cosa che s’avveri, se il Signore non l’ha comandato?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

Il male ed il bene non procedon essi dalla bocca dell’Altissimo?

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

Perché il vivente si rammaricherebbe? Ognuno si rammarichi del proprio peccato!

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

Esaminiamo le nostre vie, scrutiamole, e torniamo all’Eterno!

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

Eleviamo insiem con le mani, i nostri cuori a Dio ne’ cieli!

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

Noi abbiam peccato, siamo stati ribelli, e tu non hai perdonato.

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

Tu ti sei avvolto nella tua ira, e ci hai inseguiti; tu hai ucciso senza pietà;

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

ti sei avvolto in una nuvola, perché la preghiera non potesse passare;

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

tu hai fatto di noi delle spazzature, dei rifiuti, in mezzo ai popoli.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

Tutti i nostri nemici aprono larga la bocca contro di noi.

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

Ci son toccati il terrore, la fossa, la desolazione e la ruina.

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

I miei occhi si sciolgono in rivi d’acqua, a motivo della ruina della figliuola del mio popolo.

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

L’occhio mio si scioglie in lacrime, senza posa, senza intermittenza,

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

finché dal cielo l’Eterno non guardi e non veda il nostro stato.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

L’occhio mio m’affanna l’anima a motivo di tutte le figliuole della mia città.

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

Quelli che mi son nemici senza cagione, m’han dato la caccia come a un uccello.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

M’hanno annientato la vita nella fossa, m’han gettato delle pietre addosso.

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

Le acque salivano fin sopra al mio capo, io dicevo: "E’ finita per me!"

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

Io ho invocato il tuo nome, o Eterno, dal fondo della fossa;

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

tu hai udito la mia voce; non nascondere il tuo orecchio al mio sospiro, al mio grido!

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

Nel giorno ch’io t’ho invocato ti sei avvicinato; tu hai detto: "Non temere!"

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

O Signore, tu hai difesa la causa dell’anima mia, tu hai redento la mia vita.

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

O Eterno, tu vedi il torto che m’è fatto, giudica tu la mia causa!

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

Tu vedi tutto il loro rancore, tutte le loro macchinazioni contro di me.

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

Tu odi i loro oltraggi, o Eterno, tutte le loro macchinazioni contro di me,

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

il linguaggio di quelli che si levano contro di me, quello che meditano contro di me tutto il giorno!

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

Guarda! quando si seggono, quando s’alzano, io sono la loro canzone.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

Tu li retribuirai, o Eterno, secondo l’opera delle loro mani.

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

Darai loro induramento di cuore, la tua maledizione.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.

Li inseguirai nella tua ira, e li sterminerai di sotto i cieli dell’Eterno.