Job 5

Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?

Chiama pure! C’è forse chi ti risponda? E a qual dei santi vorrai tu rivolgerti?

Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.

No, il cruccio non uccide che l’insensato e l’irritazione non fa morir che lo stolto.

Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.

Io ho veduto l’insensato prender radice, ma ben tosto ho dovuto maledirne la dimora.

Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.

I suoi figli van privi di soccorso, sono oppressi alla porta, e non c’è chi li difenda.

Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.

L’affamato gli divora la raccolta, gliela rapisce perfino di tra le spine; e l’assetato gli trangugia i beni.

Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.

Ché la sventura non spunta dalla terra né il dolore germina dal suolo;

Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.

ma l’uomo nasce per soffrire, come la favilla per volare in alto.

Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,

Io però vorrei cercar di Dio, e a Dio vorrei esporre la mia causa:

Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;

a lui, che fa cose grandi, imperscrutabili, maraviglie senza numero;

Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;

che spande la pioggia sopra la terra e manda le acque sui campi;

Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.

che innalza quelli ch’erano abbassati e pone in salvo gli afflitti in luogo elevato;

Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.

che sventa i disegni degli astuti sicché le loro mani non giungono ad eseguirli;

Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,

che prende gli abili nella loro astuzia, sì che il consiglio degli scaltri va in rovina.

Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.

Di giorno essi incorron nelle tenebre, in pien mezzodì brancolan come di notte;

Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.

ma Iddio salva il meschino dalla spada della lor bocca, e il povero di man del potente.

Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.

E così pel misero v’è speranza, mentre l’iniquità ha la bocca chiusa.

Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.

Beato l’uomo che Dio castiga! E tu non isdegnar la correzione dell’Onnipotente;

Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.

giacché egli fa la piaga, poi la fascia; egli ferisce, ma le sue mani guariscono.

Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.

In sei distrette egli sarà il tuo liberatore e in sette il male non ti toccherà.

Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.

In tempo di carestia ti scamperà dalla morte, in tempo di guerra dai colpi della spada.

Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.

Sarai sottratto al flagello della lingua, non temerai quando verrà il disastro.

Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.

In mezzo al disastro e alla fame riderai, non paventerai le belve della terra;

Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.

perché avrai per alleate le pietre del suolo, e gli animali de’ campi saran teco in pace.

Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.

Saprai sicura la tua tenda; e, visitando i tuoi pascoli, vedrai che non ti manca nulla.

Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.

Saprai che la tua progenie moltiplica, che i tuoi rampolli crescono come l’erba de’ campi.

Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.

Scenderai maturo nella tomba, come la bica di mannelle che si ripone a suo tempo.

Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.

Ecco quel che abbiam trovato, riflettendo. Così è. Tu ascolta, e fanne tuo pro".