Job 4

Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

Allora Elifaz di Teman rispose disse:

Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

"Se provassimo a dirti una parola ti darebbe fastidio? Ma chi potrebbe trattener le parole?

Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

Ecco tu n’hai ammaestrati molti, hai fortificato le mani stanche;

Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

le tue parole hanno rialzato chi stava cadendo, hai raffermato le ginocchia vacillanti;

Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

e ora che il male piomba su te, tu ti lasci abbattere; ora ch’è giunto fino a te, sei tutto smarrito.

Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

La tua pietà non è forse la tua fiducia, e l’integrità della tua vita la speranza tua?

Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

Ricorda: quale innocente perì mai? e dove furono gli uomini retti mai distrutti?

Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

Io per me ho visto che coloro che arano iniquità e seminano tormenti, ne mietono i frutti.

He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

Al soffio di Dio essi periscono, dal vento del suo corruccio son consumati.

Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

Spenta è la voce del ruggente, sono spezzati i denti dei leoncelli.

Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

Perisce per mancanza di preda il forte leone, e restan dispersi i piccini della leonessa.

Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

Una parola m’è furtivamente giunta, e il mio orecchio ne ha còlto il lieve sussurro.

Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

Fra i pensieri delle visioni notturne, quando un sonno profondo cade sui mortali,

Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

uno spavento mi prese, un tremore che mi fece fremer tutte l’ossa.

Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

Uno spirito mi passò dinanzi, e i peli mi si rizzarono addosso.

Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

Si fermò, ma non riconobbi il suo sembiante; una figura mi stava davanti agli occhi e udii una voce sommessa che diceva:

Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

"Può il mortale esser giusto dinanzi a Dio? Può l’uomo esser puro dinanzi al suo Fattore?

Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

Ecco, Iddio non si fida de’ suoi propri servi, e trova difetti nei suoi angeli;

Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

quanto più in quelli che stanno in case d’argilla, che han per fondamento la polvere e son schiacciati al par delle tignuole!

Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

Tra la mattina e la sera sono infranti; periscono per sempre, senza che alcuno se ne accorga.

Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.

La corda della lor tenda, ecco, è strappata, e muoion senza posseder la sapienza".