Job 31

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

Io avevo stretto un patto con gli occhi miei; come dunque avrei fissati gli sguardi sopra una vergine?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

Che parte mi avrebbe assegnata Iddio dall’alto e quale eredità m’avrebbe data l’Onnipotente dai luoghi eccelsi?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

La sventura non è ella per il perverso e le sciagure per quelli che fanno il male?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Iddio non vede egli le mie vie? non conta tutti i miei passi?

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

Se ho camminato insieme alla menzogna, se il piede mio s’è affrettato dietro alla frode

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

(Iddio mi pesi con bilancia giusta e riconoscerà la mia integrità)

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

se i miei passi sono usciti dalla retta via, se il mio cuore è ito dietro ai miei occhi, se qualche sozzura mi s’è attaccata alle mani,

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

ch’io semini e un altro mangi, e quel ch’è cresciuto nei miei campi sia sradicato!

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

Se il mio cuore s’è lasciato sedurre per amor d’una donna, se ho spiato la porta del mio prossimo,

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

che mia moglie giri la macina ad un altro, e che altri abusino di lei!

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Poiché quella è una scelleratezza, un misfatto punito dai giudici,

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

un fuoco che consuma fino a perdizione, e che avrebbe distrutto fin dalle radici ogni mia fortuna.

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

Se ho disconosciuto il diritto del mio servo e della mia serva, quand’eran meco in lite,

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

che farei quando Iddio si levasse per giudicarmi, e che risponderei quando mi esaminasse?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Chi fece me nel seno di mia madre non fece anche lui? non ci ha formati nel seno materno uno stesso Iddio?

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Se ho rifiutato ai poveri quel che desideravano, se ho fatto languire gli occhi della vedova,

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

se ho mangiato da solo il mio pezzo di pane senza che l’orfano ne mangiasse la sua parte,

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

io che fin da giovane l’ho allevato come un padre, io che fin dal seno di mia madre sono stato guida alla vedova,

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

se ho visto uno perire per mancanza di vesti o il povero senza una coperta,

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

se non m’hanno benedetto i suoi fianchi, ed egli non s’è riscaldato colla lana dei miei agnelli,

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

se ho levato la mano contro l’orfano perché mi sapevo sostenuto alla porta…

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

che la mia spalla si stacchi dalla sua giuntura, il mio braccio si spezzi e cada!

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

E invero mi spaventava il castigo di Dio, ed ero trattenuto dalla maestà di lui.

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Se ho riposto la mia fiducia nell’oro, se all’oro fino ho detto: "Tu sei la mia speranza",

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

se mi son rallegrato che le mie ricchezze fosser grandi e la mia mano avesse molto accumulato,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

se, contemplando il sole che raggiava e la luna che procedeva lucente nel suo corso,

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

il mio cuore, in segreto, s’è lasciato sedurre e la mia bocca ha posato un bacio sulla mano

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

(misfatto anche questo punito dai giudici ché avrei difatti rinnegato l’Iddio ch’è di sopra),

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

se mi son rallegrato della sciagura del mio nemico ed ho esultato quando gli ha incolto sventura

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

(io, che non ho permesso alle mie labbra di peccare chiedendo la sua morte con imprecazione),

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

se la gente della mia tenda non ha detto: "Chi è che non si sia saziato della carne delle sue bestie?"

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

(lo straniero non passava la notte fuori; le mie porte erano aperte al viandante),

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

se, come fan gli uomini, ho coperto i miei falli celando nel petto la mia iniquità,

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

perché avevo paura della folla e dello sprezzo delle famiglie al punto da starmene queto e non uscir di casa…

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

Oh, avessi pure chi m’ascoltasse!… ecco qua la mia firma! l’Onnipotente mi risponda! Scriva l’avversario mio la sua querela,

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

ed io la porterò attaccata alla mia spalla, me la cingerò come un diadema!

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Gli renderò conto di tutt’i miei passi, a lui m’appresserò come un principe!

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

Se la mia terra mi grida contro, se tutti i suoi solchi piangono,

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

se ne ho mangiato il frutto senza pagarla, se ho fatto sospirare chi la coltivava,

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

che invece di grano mi nascano spine, invece d’orzo mi crescano zizzanie!" Qui finiscono i discorsi di Giobbe.