Job 3

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Allora Giobbe aprì la bocca e maledisse il giorno della sua nascita.

Ja Job vastasi ja sanoi:

E prese a dire così:

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

"Perisca il giorno ch’io nacqui e la notte che disse: "E’ concepito un maschio!"

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

Quel giorno si converta in tenebre, non se ne curi Iddio dall’alto, né splenda sovr’esso raggio di luce!

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Se lo riprendano le tenebre e l’ombra di morte, resti sovr’esso una fitta nuvola, le eclissi lo riempian di paura!

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

Quella notte diventi preda d’un buio cupo, non abbia la gioia di contar tra i giorni dell’anno, non entri nel novero de’ mesi!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

Quella notte sia notte sterile, e non vi s’oda grido di gioia.

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

La maledicano quei che maledicono i giorni e sono esperti nell’evocare il drago.

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Si oscurino le stelle del suo crepuscolo, aspetti la luce e la luce non venga, e non miri le palpebre dell’alba,

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

poiché non chiuse la porta del seno che mi portava, e non celò l’affanno agli occhi miei.

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

Perché non morii nel seno di mia madre? Perché non spirai appena uscito dalle sue viscere?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

Perché trovai delle ginocchia per ricevermi e delle mammelle da poppare?

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

Ora mi giacerei tranquillo, dormirei, ed avrei così riposo

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

coi re e coi consiglieri della terra che si edificarono mausolei,

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

coi principi che possedean dell’oro e che empiron d’argento le lor case;

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

o, come l’aborto nascosto, non esisterei, sarei come i feti che non videro la luce.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

Là cessano gli empi di tormentare gli altri. Là riposano gli stanchi,

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

là i prigioni han requie tutti insieme, senz’udir voce d’aguzzino.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Piccoli e grandi sono là del pari, e lo schiavo è libero del suo padrone.

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

Perché dar la luce all’infelice e la vita a chi ha l’anima nell’amarezza,

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

i quali aspettano la morte che non viene, e la ricercano più che i tesori nascosti,

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

e si rallegrerebbero fino a giubilarne, esulterebbero se trovassero una tomba?

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

Perché dar vita a un uomo la cui via è oscura? e che Dio ha stretto in un cerchio?

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

Io sospiro anche quando prendo il mio cibo, e i miei gemiti si spandono com’acqua.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Non appena temo un male, ch’esso mi colpisce; e quel che pavento, mi piomba addosso.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

Non trovo posa, né requie, né pace, il tormento è continuo!"