Job 24

Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?

Perché non sono dall’Onnipotente fissati dei tempi in cui renda la giustizia? Perché quelli che lo conoscono non veggono quei giorni?

He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '

Gli empi spostano i termini, rapiscono greggi e li menano a pascere;

He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.

portano via l’asino dell’orfano, prendono in pegno il bove della vedova;

Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.

mandano via dalla strada i bisognosi, i poveri del paese si nascondo tutti insieme.

Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.

Eccoli, che come onàgri del deserto escono al lor lavoro in cerca di cibo; solo il deserto dà pane a’ lor figliuoli.

He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.

Raccolgono nei campi la loro pastura, raspollano nella vigna dell’empio;

Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.

passan la notte ignudi, senza vestito, senza una coperta che li ripari dal freddo.

Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.

Bagnati dagli acquazzoni di montagna, per mancanza di rifugio, si stringono alle rocce.

He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.

Ce n’è di quelli che strappano dalla mammella l’orfano, che prendono pegni da poveri!

Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.

E questi se ne vanno, ignudi, senza vestiti; hanno fame, e portano i covoni.

He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.

Fanno l’olio nel recinto dell’empio; calcan l’uva nel tino e patiscon la sete.

He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.

Sale dalle città il gemito de’ morenti; l’anima de’ feriti implora aiuto, e Dio non si cura di codeste infamie!

Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.

Ve ne son di quelli che si ribellano alla luce, non ne conoscono le vie, non ne battono i sentieri.

Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.

L’assassino si leva sul far del giorno, e ammazza il meschino e il povero; la notte fa il ladro.

Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.

L’occhio dell’adultero spia il crepuscolo, dicendo: "Nessuno mi vedrà!" e si copre d’un velo la faccia.

Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.

I ladri, di notte, sfondano le case; di giorno, si tengono rinchiusi; non conoscono la luce.

Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.

Il mattino è per essi come ombra di morte; appena lo scorgono provano i terrori del buio.

Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.

Voi dite: "L’empio è una festuca sulla faccia dell’acque; la sua parte sulla terra è maledetta; non prenderà più la via delle vigne.

Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.

Come la siccità e il calore assorbon le acque della neve, così il soggiorno de’ morti inghiottisce chi ha peccato.

Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.

Il seno che lo portò l’oblia; i vermi ne fanno il loro pasto delizioso, nessuno più lo ricorda.

Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.

L’iniquo sarà troncato come un albero: ei che divorava la sterile, priva di figli, e non faceva del bene alla vedova!"

Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.

Invece, Iddio con la sua forza prolunga i giorni dei prepotenti, i quali risorgono, quand’ormai disperavan della vita.

Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.

Dà loro sicurezza, fiducia, e i suoi occhi vegliano sul loro cammino.

He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.

Salgono in alto, poi scompaiono ad un tratto; cadono, son mietuti come gli altri mortali; son falciati come le spighe del grano maturo.

Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?

Se così non è, chi mi smentirà, chi annienterà il mio dire?"