Job 19

Mutta Job vastasi ja sanoi:

Allora Giobbe rispose e disse:

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

"Fino a quando affliggerete l’anima mia e mi tormenterete coi vostri discorsi?

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

Son già dieci volte che m’insultate, e non vi vergognate di malmenarmi.

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

Dato pure ch’io abbia errato, il mio errore concerne me solo.

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

Ma se proprio volete insuperbire contro di me e rimproverarmi la vergogna in cui mi trovo,

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

allora sappiatelo: chi m’ha fatto torto e m’ha avvolto nelle sue reti è Dio.

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

Ecco, io grido: "Violenza!" e nessuno risponde; imploro aiuto, ma non c’è giustizia!

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

Dio m’ha sbarrato la via e non posso passare, ha coperto di tenebre il mio cammino.

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

M’ha spogliato della mia gloria, m’ha tolto dal capo la corona.

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

M’ha demolito a brano a brano, e io me ne vo! ha sradicata come un albero la mia speranza.

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

Ha acceso l’ira sua contro di me, e m’ha considerato come suo nemico.

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

Le sue schiere son venute tutte insieme, si sono spianata la via fino a me, han posto il campo intorno alla mia tenda.

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

Egli ha allontanato da me i miei fratelli, i miei conoscenti si son del tutto alienati da me.

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

M’hanno abbandonato i miei parenti, gl’intimi miei m’hanno dimenticato.

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

I miei domestici e le mie serve mi trattan da straniero; agli occhi loro io sono un estraneo.

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

Chiamo il mio servo, e non risponde, devo supplicarlo con la mia bocca.

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

Il mio fiato ripugna alla mia moglie, faccio pietà a chi nacque dal seno di mia madre.

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

Perfino i bimbi mi sprezzano; se cerco d’alzarmi mi scherniscono.

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

Tutti gli amici più stretti m’hanno in orrore, e quelli che amavo mi si son vòlti contro.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

Le mie ossa stanno attaccate alla mia pelle, alla mia carne, non m’è rimasto che la pelle de’ denti.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

Pietà, pietà di me, voi, miei amici! ché la man di Dio m’ha colpito.

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

Perché perseguitarmi come fa Dio? Perché non siete mai sazi della mia carne?

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

Oh se le mie parole fossero scritte! se fossero consegnate in un libro!

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

se con lo scalpello di ferro e col piombo fossero incise nella roccia per sempre!…

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

Ma io so che il mio Vindice vive, e che alla fine si leverà sulla polvere.

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

E quando, dopo la mia pelle, sarà distrutto questo corpo, senza la mia carne, vedrò Iddio.

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

Io lo vedrò a me favorevole; lo contempleranno gli occhi miei, non quelli d’un altro… il cuore, dalla brama, mi si strugge in seno!

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

Se voi dite: Come lo perseguiteremo, come troveremo in lui la causa prima dei suoi mali?

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.

Temete per voi stessi la spada, ché furiosi sono i castighi della spada affinché sappiate che v’è una giustizia".