Job 16

Sitte vastasi Job ja sanoi:

Allora Giobbe rispose e disse:

Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

"Di cose come codeste, ne ho udite tante! Siete tutti dei consolatori molesti!

Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

Non ci sarà egli una fine alle parole vane? Che cosa ti provoca a rispondere?

Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

Anch’io potrei parlare come voi, se voi foste al posto mio; potrei mettere assieme delle parole contro a voi e su di voi scrollare il capo;

Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

potrei farvi coraggio con la bocca; e il conforto delle mie labbra vi calmerebbe.

Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

Se parlo, il mio dolore non ne sarà lenito; e se cesso di parlare, che sollievo ne avrò?

Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

Ora, purtroppo, Dio m’ha ridotto senza forze, ha desolato tutta la mia casa;

Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

m’ha coperto di grinze e questo testimonia contro a me, la mia magrezza si leva ad accusarmi in faccia.

Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

La sua ira mi lacera, mi perseguita, digrigna i denti contro di me. Il mio nemico aguzza gli occhi su di me.

He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

Apron larga contro a me la bocca, mi percuoton per obbrobrio le guance, si metton tutt’insieme a darmi addosso.

Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

Iddio mi dà in balìa degli empi, mi getta in mano dei malvagi.

Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

Vivevo in pace, ed egli m’ha scosso con violenza, m’ha preso per la nuca, m’ha frantumato, m’ha posto per suo bersaglio.

Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

I suoi arcieri mi circondano, egli mi trafigge i reni senza pietà, sparge a terra il mio fiele.

Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

Apre sopra di me breccia su breccia, mi corre addosso come un guerriero.

Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

Mi son cucito un cilicio sulla pelle, ho prostrato la mia fronte nella polvere.

Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

Il mio viso è rosso di pianto, e sulle mie palpebre si stende l’ombra di morte.

Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

Eppure, le mie mani non commisero mai violenza, e la mia preghiera fu sempre pura.

Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

O terra, non coprire il mio sangue, e non vi sia luogo ove si fermi il mio grido!

Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

Già fin d’ora, ecco, il mio Testimonio è in cielo, il mio Garante è nei luoghi altissimi.

Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

Gli amici mi deridono, ma a Dio si volgon piangenti gli occhi miei;

Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

sostenga egli le ragioni dell’uomo presso Dio, le ragioni del figliuol d’uomo contro i suoi compagni!

Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.

Poiché, pochi anni ancora, e me ne andrò per una via senza ritorno.