Job 14

Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

L’uomo, nato di donna, vive pochi giorni, e sazio d’affanni.

Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

Spunta come un fiore, poi è reciso; fugge come un’ombra, e non dura.

Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

E sopra un essere così, tu tieni gli occhi aperti! e mi fai comparir teco in giudizio!

Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

Chi può trarre una cosa pura da una impura? Nessuno.

Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

Giacché i suoi giorni son fissati, e il numero de’ suoi mesi dipende da te, e tu gli hai posto un termine ch’egli non può varcare,

Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

storna da lui lo sguardo, sì ch’egli abbia un po’ di requie, e possa godere come un operaio la fine della sua giornata.

Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

Per l’albero, almeno c’è speranza; se è tagliato, rigermoglia e continua a metter rampolli.

Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

Quando la sua radice è invecchiata sotto terra, e il suo tronco muore nel suolo,

Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

a sentir l’acqua, rinverdisce e mette rami come una pianta nuova.

Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

Ma l’uomo muore e perde ogni forza; il mortale spira e… dov’è egli?

Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

Le acque del lago se ne vanno, il fiume vien meno e si prosciuga;

Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

così l’uomo giace, e non risorge più; finché non vi sian più cieli, ei non si risveglierà né sarà più destato dal suo sonno.

O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.

Oh, volessi tu nascondermi nel soggiorno de’ morti, tenermi occulto finché l’ira tua sia passata, fissarmi un termine, e poi ricordarti di me!…

Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

Se l’uomo, dopo morto, potesse ritornare in vita, aspetterei tutti i giorni della mia fazione, finché giungesse l’ora del mio cambio;

Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

tu mi chiameresti e io risponderei, tu brameresti rivedere l’opera delle tue mani.

Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

Ma ora tu conti i miei passi, tu osservi i miei peccati;

Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

le mie trasgressioni sono sigillate in un sacco, e alle mie iniquità, altre ne aggiungi.

Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

La montagna frana e scompare, la rupe e divelta dal suo luogo,

Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

le acque rodono la pietra, le loro inondazioni trascinan via la terra: così tu distruggi la speranza dell’uomo.

Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

Tu lo sopraffai una volta per sempre, ed egli se ne va; gli muti il sembiante, e lo mandi via.

Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

Se i suoi figliuoli salgono in onore, egli lo ignora; se vengono in dispregio, ei non lo vede;

Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.

questo solo sente: che il suo corpo soffre, che l’anima sua è in lutto".