II Samuel 22

Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,

Davide rivolse all’Eterno le parole di questo cantico quando l’Eterno l’ebbe riscosso dalla mano di tutti i suoi nemici e dalla mano di Saul. Egli disse:

Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;

"L’Eterno è la mia ròcca, la mia fortezza, il mio liberatore;

Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.

l’Iddio ch’è la mia rupe, in cui mi rifugio, il mio scudo, il mio potente salvatore, il mio alto ricetto, il mio asilo. O mio salvatore, tu mi salvi dalla violenza!

Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.

Io invocai l’Eterno ch’è degno d’ogni lode, e fui salvato dai miei nemici.

Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.

Le onde della morte m’avean circondato e i torrenti della distruzione m’aveano spaventato.

Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.

I legami del soggiorno de’ morti m’aveano attorniato, i lacci della morte m’aveano còlto.

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.

Nella mia distretta invocai l’Eterno, e gridai al mio Dio. Egli udì la mia voce dal suo tempio, e il mio grido pervenne ai suoi orecchi.

Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.

Allora la terra fu scossa e tremò i fondamenti de’ cieli furono smossi e scrollati, perch’egli era acceso d’ira.

Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

Un fumo saliva dalle sue nari; un fuoco consumante gli usciva dalla bocca, e ne procedevano carboni accesi.

Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

Egli abbassò i cieli e discese, avendo sotto i piedi una densa caligine.

Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.

Cavalcava sopra un cherubino e volava ed appariva sulle ali del vento.

Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.

Avea posto intorno a sé, come un padiglione, le tenebre, le raccolte d’acque, le dense nubi de’ cieli.

Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.

Dallo splendore che lo precedeva, si sprigionavano carboni accesi.

Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.

L’Eterno tuonò dai cieli e l’Altissimo diè fuori la sua voce.

Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.

Avventò saette, e disperse i nemici; lanciò folgori, e li mise in rotta.

Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.

Allora apparve il letto del mare, e i fondamenti del mondo furono scoperti allo sgridare dell’Eterno, al soffio del vento delle sue nari.

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.

Egli distese dall’alto la mano mi prese, mi trasse fuori dalle grandi acque.

Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.

Mi riscosse dal mio potente nemico, da quelli che mi odiavano; perch’eran più forti di me.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

Essi m’eran piombati addosso nel dì della mia calamità, ma l’Eterno fu il mio sostegno.

Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.

Egli mi trasse fuori al largo, mi liberò perché mi gradisce.

Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

L’Eterno mi ha retribuito secondo la mia giustizia, mi ha reso secondo la purità dello mie mani,

Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.

poiché ho osservato le vie dell’Eterno e non mi sono empiamente sviato dal mio Dio.

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,

Poiché ho tenuto tutte le sue leggi davanti a me, e non mi sono allontanato dai suoi statuti.

Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:

E sono stato integro verso di lui, e mi son guardato dalla mia iniquità.

Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.

Ond’è che l’Eterno m’ha reso secondo la mia giustizia, secondo la mia purità nel suo cospetto.

Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.

Tu ti mostri pietoso verso il pio, integro verso l’uomo integro;

Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.

ti mostri puro col puro e ti mostri astuto col perverso;

Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.

tu salvi la gente afflitta, e il tuo sguardo si ferma sugli alteri, per abbassarli.

Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.

Sì, tu sei la mia lampada, o Eterno, e l’Eterno illumina le mie tenebre.

Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.

Con te io assalgo tutta una schiera, col mio Dio salgo sulle mura.

Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.

La via di Dio è perfetta, la parola dell’Eterno è purgata col fuoco. Egli è lo scudo di tutti quelli che sperano in lui.

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?

Poiché chi è Dio fuor del l’Eterno? E chi è Ròcca fuor del nostro Dio?

Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.

Iddio è la mia potente fortezza, e rende la mia via perfetta.

Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.

Egli rende i miei piedi simili a quelli delle cerve e mi rende saldo sui miei alti luoghi.

Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.

Egli ammaestra le mie mani alla battaglia e le mie braccia tendono un arco di rame.

Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.

Tu m’hai anche dato lo scudo della tua salvezza, e la tua benignità m’ha fatto grande.

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.

Tu hai allargato la via ai miei passi; e i miei piedi non hanno vacillato.

Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.

Io ho inseguito i miei nemici e li ho distrutti, e non son tornato addietro prima d’averli annientati.

Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.

Li ho annientati, schiacciati; e non son risorti; son caduti sotto i miei piedi.

Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

Tu m’hai cinto di forza per la guerra, tu hai fatto piegare sotto di me i miei avversari;

Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.

hai fatto voltar le spalle davanti a me ai miei nemici, a quelli che m’odiavano, ed io li ho distrutti.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

Hanno guardato, ma non vi fu chi li salvasse; han gridato all’Eterno, ma egli non rispose loro;

Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.

io li ho tritati come polvere della terra, li ho pestati, calpestati, come il fango delle strade.

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

Tu m’hai liberato dalle dissensioni del mio popolo, m’hai conservato capo di nazioni; un popolo che non conoscevo m’è stato sottoposto.

Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.

I figli degli stranieri m’hanno reso omaggio, al solo udir parlare di me, m’hanno prestato ubbidienza.

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.

I figli degli stranieri son venuti meno, sono usciti tremanti dai loro ripari.

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!

Viva l’Eterno! Sia benedetta la mia ròcca! e sia esaltato Iddio, la ròcca della mia salvezza!

Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,

l’Iddio che fa la mia vendetta, e mi sottomette i popoli,

Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

che mi trae dalle mani dei miei nemici. Sì, tu mi sollevi sopra i miei avversari mi riscuoti dall’uomo violento.

Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.

Perciò, o Eterno, ti loderò fra le nazioni, e salmeggerò al tuo nome.

Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.

Grandi liberazioni egli accorda al suo re, ed usa benignità verso il suo unto, verso Davide e la sua progenie in perpetuo".