Psalms 95

Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Jőjjetek el, örvendezzünk az Úrnak; vígadozzunk a mi szabadításunk kősziklájának!

Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Menjünk elébe hálaadással; vígadozzunk néki zengedezésekkel.

Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Mert nagy Isten az Úr, és nagy király minden istenen felül.

Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

A kinek kezében vannak a földnek mélységei, és a hegyeknek magasságai is az övéi.

Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

A kié a tenger, és ő alkotta is azt, és a szárazföldet is az ő kezei formálták.

Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Jőjjetek, hajoljunk meg, boruljunk le; essünk térdre az Úr előtt, a mi alkotónk előtt!

Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Mert ő a mi Istenünk, mi pedig az ő legelőjének népei és az ő kezének juhai vagyunk; vajha ma hallanátok az ő szavát.

Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

Ne keményítsétek meg a ti szíveteket, mint Meribáhnál, mint Maszszáh napján a pusztában:

Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

A hol megkisértettek engem a ti atyáitok; próbára tettek engem, jóllehet látták az én cselekedetemet.

Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

Negyven esztendeig bosszankodtam *e* nemzetségen, és mondám: Tévelygő szívű nép ők, és nem tudják ők az én útamat!

Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

A kiknek megesküdtem haragomban: Nem mennek be az én nyugalmam *helyére.*