Psalms 91

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

Aki a Felségesnek rejtekében lakozik, a Mindenhatónak árnyékában nyugoszik az.

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

Azt mondom az Úrnak: Én oltalmam, váram, Istenem ő benne bízom!

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

Mert ő szabadít meg téged a madarásznak tőréből, a veszedelmes dögvésztől.

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

Tollaival fedez be téged, és szárnyai alatt lészen oltalmad; paizs és pánczél az ő hűsége.

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

Nem félhetsz az éjszakai ijesztéstől, a repülő nyíltól nappal;

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

A dögvésztől, a mely a homályban jár; a döghaláltól, a mely délben pusztít.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

Elesnek mellőled ezeren, és jobb kezed felől tízezeren; és hozzád nem is közelít.

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

Bizony szemeiddel nézed és meglátod a gonoszoknak megbüntetését!

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

Mert *azt mondtad* te: Az Úr az én oltalmam; a Felségest választottad a te hajlékoddá:

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

Nem illet téged a veszedelem, és csapás nem közelget a sátorodhoz;

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

Mert az ő angyalainak parancsolt felőled, hogy őrizzenek téged minden útadban.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

Kézen hordoznak téged, hogy meg ne üssed lábadat a kőbe.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

Oroszlánon és áspiskígyón jársz, megtaposod az oroszlánkölyköt és a sárkányt.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

Mivelhogy ragaszkodik hozzám, megszabadítom őt, felmagasztalom őt, mert ismeri az én nevemet!

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

Segítségül hív engem, ezért meghallgatom őt; vele vagyok háborúságában: megmentem és megdicsőítem őt.

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.

Hosszú élettel elégítem meg őt, és megmutatom néki az én szabadításomat.