Psalms 83

Asaphin Psalmi ja veisu. Jumala, älä niin ratki vaikene, ja älä niin ääneti ole: Jumala, älä sitä niin kärsi.

Ének; Aszáf zsoltára.

Sillä katso, Sinun vihollises kiukuitsevat, ja jotka sinua vihaavat, ylentävät päänsä.

Isten, ne vesztegelj, ne hallgass és ne nyugodjál, Isten!

He pitävät kavaloita juonia sinun kansaas vastaan, ja pitävät neuvoa sinun salatuitas vastaan,

Mert ímé, háborognak ellenségeid, s gyűlölőid fejöket emelik.

Sanoen: tulkaat, hävittäkäämme heitä, niin ettei he ensinkään kansa olisikaan, ettei Israelin nimeä silleen muisteltaisi.

Néped ellen álnok tanácsot gondolnak s védenczeid ellen terveket szőnek.

Sillä he ovat sydämessänsä panneet neuvonsa yhteen, ja tehneet liiton sinua vastaan:

Ezt mondják: Jertek, veszessük el őket, hogy ne legyenek nemzet, hogy ne emlegessék többé Izráel nevét!

Edomilaiset ja Ismaelilaiset majat, Moabilaiset ja Hagarilaiset,

Mert tanácskoztak együtt, egy szívvel; szövetséget kötöttek ellened:

Gebalilaiset, Ammonilaiset ja Amalekilaiset, Philistealaiset ja Tyron asuvaiset.

Az Edomiták és Ismáeliták sátrai, a Moábiták és Hagarénusok;

Assur on myös itsensä heihin liittänyt, auttamaan Lotin lapsia, Sela!

A Gebaliták, Ammoniták és Amálekiták, a Filiszteusok Tyrus lakosaival együtt.

Tee niille niinkuin Midianilaisille, niinkuin Siseralle, niinkuin Jabinille Kisonin ojan tykönä;

Az asszir is szövetkezett velök, segítőjévé lettek a Lót fiainak. Szela.

Jotka mestattiin Endorin tykönä, ja tulivat loaksi maan päälle.

Úgy bánj velök, mint Midjánnal, mint Siserával, mint Jábinnal a Kison patakjánál!

Tee heidän pääruhtinaansa niinkuin Orebin ja Seebin, ja kaikki heidän ylimmäisensä niinkuin Seban ja Salmunnan,

A kik elvesztek vala Endornál, *és* a föld szemetjévé lőnek.

Jotka sanovat: me omistamme meillemme Jumalan huoneet.

Tedd őket, fejedelmöket olyanokká, mint Orebet s mint Zeébet, Zebahot és Szalmunát, minden felkentjökkel,

Jumala, tee heitä niinkuin rattaan, niinkuin korren tuulen edessä.

A kik ezt mondták: Foglaljuk el magunknak az Isten hajlékait!

Niinkuin kulo metsän polttaa, ja niinkuin liekki mäet sytyttää;

Én Istenem! Tedd őket olyanokká, a milyen a porfelhő, *és *a milyen a polyva a szél előtt;

Vainoo juuri niin heitä sinun rajuilmallas, ja hämmästytä heitä tuulispäälläs.

Olyanokká, mint a tűz, a mely meggyújtja az erdőt, és mint a láng, a mely elégeti a hegyeket.

Täytä heidän kasvonsa häpiällä, että he sinun nimeäs, Herra, etsisivät.

Így kergesd őket a te szélvészeddel, és forgószeleddel így rettentsd őket!

Hävetköön he ja hämmästyköön ijankaikkisesti, ja häpiään tulkoon ja hukkukoon.

Töltsd el orczájukat gyalázattal, hogy keressék Uram a te nevedet!

Niin he saavat tuta, että sinä, jonka ainoan nimi on Herra, olet ylimmäinen kaikessa maailmassa.

Szégyenüljenek meg és rémüljenek el örökké, és piruljanak és pusztuljanak, *Isten* az egész földön. * az egész földön. *