Psalms 44

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

Az éneklőmesternek; a Kóráh fiainak tanítása.

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

Oh Isten! füleinkkel hallottuk, atyáink beszélték el nékünk a dolgot, a melyet napjaikban, a hajdankor napjaiban cselekedtél.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

Nemzeteket űztél te ki saját kezeddel, őket pedig beplántáltad; népeket törtél össze, őket pedig kiterjesztetted.

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

Mert nem az ő fegyverökkel szereztek földet, és nem az ő karjok segített nékik; hanem a te jobbod, a te karod és a te orczád világossága, mert kedvelted őket.

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

Te magad vagy az én királyom oh Isten! Rendelj segítséget Jákóbnak!

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

Általad verjük le szorongatóinkat; a te neveddel tapodjuk le támadóinkat.

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

Mert nem az ívemben bízom, és kardom sem védelmez meg engem;

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

Hanem te szabadítasz meg minket szorongatóinktól, és gyűlölőinket te szégyeníted meg.

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

Dicsérjük Istent mindennap, és mindörökké magasztaljuk nevedet. Szela.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

Mégis megvetettél, meggyaláztál minket, és nem vonulsz ki seregeinkkel.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

Megfutamítottál minket szorongatóink előtt, és a kik gyűlölnek minket, fosztogattak magoknak.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

Oda dobtál minket vágó-juhok gyanánt, és szétszórtál minket a nemzetek között.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

Eladtad a te népedet nagy olcsón, és nem becsülted az árát magasra.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

Csúfságul vetettél oda minket szomszédainknak, gúnyra és nevetségre a körültünk levőknek.

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

Példabeszédül vetettél oda a pogányoknak, fejcsóválásra a népeknek.

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

Gyalázatom naponta előttem van, és orczám szégyene elborít engem.

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

A csúfolók és káromlók szaváért, az ellenség és a bosszúálló miatt.

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

Mindez utolért minket, mégsem feledtünk el téged, és nem szegtük meg a te frigyedet.

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

Nem pártolt el tőled a mi szívünk, sem lépésünk nem tért le a te ösvényedről:

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

Noha kiűztél minket a sakálok helyére, és reánk borítottad a halál árnyékát.

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

Ha elfeledtük volna Istenünk nevét, és kiterjesztettük volna kezünket idegen istenhez:

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

Nemde kifürkészte volna ezt Isten? Mert ő jól ismeri a szívnek titkait.

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

Bizony te éretted gyilkoltak minket mindennapon; tekintettek bennünket, mint vágó-juhokat.

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

Serkenj fel! Miért alszol Uram?! Kelj fel, ne vess el *minket* örökké!

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

Miért rejted el orczádat, és felejted el nyomorúságunkat és háborúságunkat?

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!

Bizony porba hanyatlik lelkünk, a földhöz tapad testünk. * (Psalms 44:27) Kelj fel a mi segítségünkre, ments meg minket a te kegyelmedért! *