Psalms 120

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Grádicsok éneke. Nyomorúságomban az Úrhoz kiálték, és meghallgata engem.

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Mentsd meg, Uram, lelkemet a hazug ajaktól *és *a csalárd nyelvtől!

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Mit adjanak néked, vagy mit nyujtsanak néked, te csalárd nyelv?!

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Vitéznek hegyes nyilait fenyőfa parázsával.

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Jaj nékem, hogy Mésekben bujdosom és a Kédár sátrai közt lakom!

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Sok ideje lakozik az én lelkem a békességnek gyűlölőivel!

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Magam vagyok a békesség, de mihelyt megszólalok, ők viadalra *készek.*