Psalms 104

Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

Áldjad én lelkem az Urat! Uram én Istenem, nagy vagy te igen, ékességet és fenséget öltöztél magadra!

Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

A ki körülvette magát világossággal, mint egy öltözettel, és kiterjesztette az egeket, mint egy kárpitot;

Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

A ki vizeken építi fel az ő palotáját, a felhőket rendeli az ő szekerévé, jár a szeleknek szárnyain;

Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

A ki a szeleket teszi követeivé, a lángoló tüzet szolgáivá.

Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

Ő fundálta a földet az ő oszlopain, nem mozdul az meg soha örökké.

Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

Vízáradattal, mint egy ruhával borítottad be azt, a hegyek felett is vizek állottak vala.

Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

Egy kiáltásodtól eloszlának, és mennydörgésednek szavától szétriadának.

Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

Hegyek emelkedének fel és völgyek szállának alá arra a helyre, a melyet fundáltál nékik.

Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

Határt vetettél, a melyet át nem hágnak, nem térnek vissza a földnek elborítására.

Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

A ki elbocsátja a forrásokat a völgyekbe, hogy folydogáljanak a hegyek között;

Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

Megitassák a mezőnek minden állatát; a vadszamarak is megoltsák szomjúságukat.

Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

Mellettök lakoznak az égnek madarai, az ágak közül hangicsálnak.

Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

A ki megöntözi a hegyeket az ő palotájából; a te munkáidnak gyümölcséből megelégíttetik a föld.

Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

A ki füvet sarjaszt a barmoknak és növényeket az embereknek hasznára, hogy eledelt vegyenek a földből,

Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

És bort, a mely megvidámítja a halandónak szívét, fényesebbé teszi az orczát az olajnál; és kenyeret, a mely megerősíti a halandónak szívét.

Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

Megelégíttetnek az Úrnak fái, a Libánonnak czédrusai, a melyeket plántált;

Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

A melyeken madarak fészkelnek: az eszterág, a melynek a cziprusok a háza.

Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

A magas hegyek a vadkecskéknek, a sziklák hörcsögöknek menedéke.

Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

Teremtett holdat ünnepeknek mutatására; a napot, a mely lenyugovását tudja.

Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

Szerzett setétséget, hogy éjszaka legyen, a melyben szétjárjanak a mezőnek összes vadai;

Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

Az oroszlánkölykök, a melyek ordítanak a prédáért, sürgetvén Istentől eledelöket.

Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

Ha felkél a nap, elrejtőznek és hajlékaikban heverésznek;

Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

Az ember munkájára megy ki, és az ő dolgára mind estvéig.

Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

Mily számtalanok a te műveid, Uram! Mindazokat bölcsen alkottad meg, és betelt a föld a te gazdagságoddal.

Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

Ez a nagy és széles tenger! Itt vannak benne a megszámlálhatatlan csúszók; apró állatok nagyokkal együtt.

Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

Amott gályák járnak *s* czethal, a melyet azért formáltál, hogy játszadozzék benne.

Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

Mindazok te reád néznek, hogy megadjad eledelüket alkalmas időben.

Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

Adsz nékik *és* ők takarnak; megnyitod kezedet, és megtelnek a te jóvoltoddal.

Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

Elfordítod orczádat, megháborodnak; elveszed a lelköket, kimulnak és porrá lesznek újra.

Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

Kibocsátod a te lelkedet, megújulnak, és újjá teszed a földnek színét.

Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

Legyen az Úrnak dicsőség örökké; örvendezzen az Úr az ő teremtményeiben;

Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

A ki, ha rátekint e földre, megrendül az; megilleti a hegyeket, és füstölögnek azok.

Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

Éneklek az Úrnak egész életemben; zengedezek az én Istenemnek, a míg vagyok!

Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

Legyen kedves néki az én rebegésem; örvendezem én az Úrban;

Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!

Veszszenek el a bűnösök a földről, és a hitetlenek ne legyenek többé! Áldjad én lelkem az Urat; dicsérjétek az Urat!