Psalms 102

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

A nyomorultnak imádsága, a mikor eleped és kiönti panaszát az Úr elé.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

Uram, hallgasd meg az én imádságomat, és kiáltásom jusson te hozzád!

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

Ne rejtsd el a te orczádat tőlem; mikor szorongatnak engem, hajtsd hozzám a te füledet; mikor kiáltok, hamar hallgass meg engem!

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

Mert elenyésznek az én napjaim, mint a füst, és csontjaim, mint valami tűzhely, üszkösök.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

Letaroltatott és megszáradt, mint a fű az én szívem; még kenyerem megevéséről is elfelejtkezem.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

Nyögésemnek szavától csontom a húsomhoz ragadt.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

Hasonló vagyok a pusztai pelikánhoz; olyanná lettem, mint a bagoly a romokon.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

Virrasztok és olyan vagyok, mint a magános madár a háztetőn.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

Minden napon gyaláznak engem ellenségeim, csúfolóim esküsznek én reám.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

Bizony a port eszem kenyér gyanánt, és italomat könyekkel vegyítem,

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

A te felindulásod és búsulásod miatt; mert felemeltél engem és földhöz vertél engem.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

Napjaim olyanok, mint a megnyúlt árnyék; magam pedig, mint a fű, megszáradtam.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

De te Uram örökké megmaradsz, és a te emlékezeted nemzetségről nemzetségre *áll.*

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

Te kelj fel, könyörülj a Sionon! Mert ideje, hogy könyörülj rajta, mert eljött a megszabott idő.

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

Mert kedvelik a te szolgáid annak köveit, és a porát is kímélik.

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

És félik a népek az Úrnak nevét, és e földnek minden királya a te dicsőségedet;

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

Mivelhogy az Úr megépítette a Siont, megláttatta magát az ő dicsőségében.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

Oda fordult a gyámoltalanok imádsága felé, és azoknak imádságát meg nem útálta.

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

Irattassék meg ez a következő nemzedéknek, és a teremtendő nép dicsérni fogja az Urat.

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

Mert alátekintett az ő szentségének magaslatáról; a mennyekből a földre nézett le az Úr.

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

Hogy meghallja a fogolynak nyögését, *és* hogy feloldozza a halálnak fiait.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

Hogy hirdessék a Sionon az Úrnak nevét, és az ő dicséretét Jeruzsálemben.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

Mikor egybegyűlnek a népek mindnyájan, és az országok, hogy szolgáljanak az Úrnak.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

Megsanyargatta az én erőmet ez útban, megrövidítette napjaimat.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

Ezt mondám: Én Istenem! Ne vígy el engem az én napjaimnak felén; a te esztendeid nemzedékek nemzedékéig *tartanak.*

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

Régente fundáltad a földet, s az egek is a te kezednek munkája.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

Azok elvesznek, de te megmaradsz; mindazok elavulnak, mint a ruha; mint az öltözetet, elváltoztatod azokat, és elváltoznak.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

De te ugyanaz vagy, és a te esztendeid el nem fogynak. * (Psalms 102:29) A te szolgáidnak fiai megmaradnak, és az ő magvok erősen megáll előtted. *