Psalms 10

Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

Uram, miért állasz távol? Miért rejtőzöl el a szükség idején?

Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.

A gonosznak kevélysége miatt sanyarog a szegény. Essenek foglyul a cseleknek, a miket koholtak.

Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.

Mert dicsekszik a gonosz az ő lelkének kivánságával, és a fösvény megveti és szidja az Urat.

Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.

A gonosz az ő haragos kevélységében senkit sem tudakoz; nincs Isten, ez minden gondolatja.

Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.

Szerencsések az ő útai minden időben; messze vannak tőle ítéleteid, elfújja minden ellenségét.

Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.

Azt mondja szívében: Nem rendülök meg soha örökké, mert nem *esem* bajba.

Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.

Szája telve átkozódással, csalárdsággal és erőszakossággal; nyelve alatt hamisság és álnokság.

Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.

Az utczák zugaiban lappang, a rejtekhelyeken megöli az ártatlant, szemei lesnek az ügyefogyottra.

Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

Leselkedik a rejtekhelyen, leselkedik, mint az oroszlán az ő barlangjában, hogy elragadja a szegényt; elragadja a szegényt, mihelyt hálójába foghatja azt.

Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.

Lenyomja, tiporja, és erejétől elesnek az ügyefogyottak.

Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.

Azt mondja szívében: Elfelejtkezett Isten, elrejtette arczát: nem is látott soha!

Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.

Kelj fel Úr-Isten, emeld fel kezedet; ne feledkezzél el a szegényekről!

Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?

Miért szidja Istent a gonosz? *Miért* mondja szívében: Nem keresed *rajta.*

Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.

Te látod *ezt,* mert te megnézed a hamisságot és a fájdalmat, hogy rávessed kezed. Te reád hagyja magát az ügyefogyott, az árvának is te vagy segedelme.

Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.

Törd össze a gonosznak karját; és keressed a rosszon az ő gonoszságát, míg már nem találsz.

Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.

Az Úr király mindenha és mindörökké; a pogányok kivesznek az ő földjéről.

Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;

A szegények kivánságát meghallgatod, oh Uram! Megerősíted szívöket, füleiddel figyelmezel,

Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.

Hogy ítéletet tégy az árvának és nyomorodottnak, hogy többé már ne rettentsen a földből való ember.