Job 21

Job vastasi ja sanoi:

Felele pedig Jób, és monda:

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

Jól hallgassátok meg az én beszédemet, és legyen ez a ti vigasztalástok *helyett.*

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

Szenvedjetek el engem, a míg szólok, azután gúnyoljátok ki beszédemet.

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

Avagy én embernek panaszolkodom-é? Miért ne volna hát keserű a lelkem?

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

Tekintsetek reám és álmélkodjatok el, és tegyétek kezeteket szátokra.

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

Ha visszaemlékezem, mindjárt felháborodom, és reszketés fogja el testemet.

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

Mi az oka, hogy a gonoszok élnek, vénséget érnek, sőt még meg is gyarapodnak?

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

Az ő magvok előttök nő fel ő velök, és az ő sarjadékuk szemeik előtt.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

Házok békességes a félelemtől, és az Isten vesszeje nincsen ő rajtok.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

Bikája folyat és nem terméketlen, tehene megellik és el nem vetél.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

Kieresztik, mint nyájat, kisdedeiket, és ugrándoznak az ő magzataik.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

Dobot és hárfát ragadnak, és örvendeznek a síp zengésének.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

Jóllétben töltik el napjaikat, és egy pillanat alatt szállnak alá a sírba;

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

Noha azt mondják Istennek: Távozzál el tőlünk, mert a te utaidnak tudásában nem gyönyörködünk!

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

Micsoda a Mindenható, hogy tiszteljük őt, és mit nyerünk vele, ha esedezünk előtte?

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

Mindazáltal az ő javok nincsen hatalmukban, azért a gonoszok tanácsa távol legyen tőlem!

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

Hányszor aluszik el a gonoszok szövétneke, és jő rájok az ő veszedelmök! *Hányszor* osztogatja részöket haragjában.

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

Olyanok lesznek, mint a pozdorja a szél előtt, és mint a polyva, a melyet forgószél ragad el.

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

Isten az ő fiai számára tartja fenn annak büntetését. Megfizet néki, hogy megérzi majd.

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

Maga látja meg a maga veszedelmét, és a Mindenható haragjából iszik.

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

Mert mi gondja van néki házanépére halála után, ha az ő hónapjainak száma letelt?!

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

Ki taníthatja Istent bölcseségre, hisz ő ítéli meg a magasságban levőket is!

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

Ez meghal az ő teljes boldogságában, egészen megelégedetten és nyugodtan;

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

Fejőedényei tejjel vannak tele, csontjainak velője nedvességtől árad.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

Amaz elkeseredett lélekkel hal meg, mert nem élhetett a jóval.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

Együtt feküsznek a porban, és féreg lepi őket.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

Ímé, jól tudom a ti gondolatitokat és a hamisságokat, a melyekkel méltatlankodtok ellenem;

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

Mert ezt mondjátok: Hol van ama főembernek háza, hol van a gonoszok lakozásának sátora?

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

Avagy nem kérdeztétek-é meg azokat, a kik *sokat* utaznak és jeleiket nem ismeritek-é?

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

Bizony a veszedelemnek napján elrejtetik a gonosz, a haragnak napján kiszabadul.

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

Kicsoda veti szemére az ő útját, és a mit cselekedett, kicsoda fizet meg néki azért?

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

Még ha a sírba vitetik is ki, a sírdomb felett is él.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

Édesek lesznek néki a sírnak hantjai, és maga után vonsz minden embert, a mint számtalanok *mentek el* előtte.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.

Hogyan vigasztalnátok hát engem hiábavalósággal? Feleselésetek igazságtalanság marad.