Job 16

Sitte vastasi Job ja sanoi:

Felele pedig Jób, és monda:

Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

Efféle dolgokat sokat hallottam. Nyomorult vigasztalók vagytok ti mindnyájan!

Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

Vége lesz-é már a szeles beszédeknek, avagy mi ingerel téged, hogy *így* felelsz?

Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

Én is szólhatnék úgy mint ti, csak volna a ti lelketek az én lelkem helyén! Szavakat fonhatnék össze ellenetek; csóválhatnám miattatok a fejemet;

Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

Erősíthetnélek titeket *csak* a szájammal és ajakim mozgása kevesbítené *fájdalmatokat.*

Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

Ha szólnék is, nem kevesbbednék a keserűségem; ha veszteglek is: micsoda távozik el tőlem?

Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

Most pedig már fáraszt engemet. Elpusztítád egész házam népét.

Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

Hogy összenyomtál engem, ez bizonyság lett; felkelt ellenem az én ösztövérségem is, szemtől-szembe bizonyít ellenem.

Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

Haragja széttépett és üldöz engem. Fogait csikorgatta rám, ellenségemként villogtatja felém tekintetét.

He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

Feltátották ellenem szájokat, gyalázatosan arczul csapdostak engem, összecsődültek ellenem.

Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

Adott engem az Isten az álnoknak, és a gonoszok kezébe ejte engemet.

Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

Csendességben valék, de szétszaggata engem; nyakszirten ragadott és szétzúzott engem, czéltáblává tűzött ki magának.

Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

Körülvettek az ő íjászai; veséimet meghasítja és nem kimél; epémet a földre kiontja.

Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

Rést rés után tör rajtam, és rám rohan, mint valami hős.

Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

Zsák-ruhát varrék az én *fekélyes* bőrömre, és a porba fúrtam be az én szarvamat.

Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

Orczám a sírástól kivörösödött, szempilláimra a halál árnyéka *szállt;*

Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

Noha erőszakosság nem tapad kezemhez, és az én imádságom tiszta.

Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

Oh föld, az én véremet el ne takard, és ne legyen hely az én kiáltásom számára!

Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

Még most is ímé az égben van az én bizonyságom, és az én tanuim a magasságban!

Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

Csúfolóim a saját barátaim, azért az Istenhez sír fel az én szemem,

Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

Hogy ítélje meg az embernek Istennel, és az ember fiának az ő felebarátjával való dolgát.

Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.

Mert a kiszabott esztendők letelnek, és én útra kelek és nem térek vissza. * (Job 16:23) Lelkem meghanyatlott, napjaim elfogynak, vár rám a sír. *