Job 15

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

Majd felele a Témánból való Elifáz és monda:

Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

Vajjon a bölcs felelhet-é *ilyen* szeles tudománynyal, és megtöltheti-é a hasát keleti széllel?

Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

Vetekedvén oly beszéddel, a mely nem használ, és oly szavakkal, a melyekkel semmit sem segít.

Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

Te már semmivé akarod tenni az *Isten* félelmét is; és megkevesbíted az Isten előtt való buzgólkodást is!

Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

Mert gonoszságod oktatja a te szádat, és a csalárdok nyelvét választottad.

Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

A te szád kárhoztat téged, nem én, és a te ajakaid bizonyítanak ellened.

Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

Te születtél-é az első embernek; elébb formáltattál-é, mint a halmok?

Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

Az Isten tanácsában hallgatóztál-é, és a bölcseséget magadhoz ragadtad-é?

Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

Mit tudsz te, a mit mi nem tudunk, és mit értesz olyat, a mi nálunk nem volna meg?

Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

Ősz is, agg is van közöttünk, jóval idősebb a te atyádnál.

Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

Csekélységek-é előtted Istennek vigasztalásai, és a beszéd, a mely szeliden bánt veled?

Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

Merre ragadt téged a szíved, és merre pillantottak a te szemeid?

Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

Hogy Isten ellen fordítod a te haragodat, és ilyen szavakat eresztesz ki a szádon?

Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

Micsoda a halandó, hogy tiszta lehetne, és hogy igaz volna, a ki asszonytól születik?

Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

Ímé, még az ő szenteiben sem bízok, az egek sem tiszták az ő szemében:

Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

Mennyivel kevésbbé az útálatos és a megromlott ember, a ki úgy nyeli a hamisságot, mint a vizet?!

Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

Elmondom néked, hallgass rám, és a mint láttam, úgy beszélem el;

Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

A mit a bölcsek is hirdettek, és nem titkoltak el, mint atyáiktól valót;

Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

A kiknek egyedül adatott vala a föld, és közöttük idegen nem megy vala.

Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

Az istentelen kínozza önmagát egész életében, és az erőszakoskodó előtt is rejtve van az ő esztendeinek száma.

Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

A félelem hangja *cseng* az ő füleiben; a békesség *ide*jén tör rá a pusztító!

Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

Nem hiszi, hogy kijut a sötétségből, mert kard hegyére van ő kiszemelve.

Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

Kenyér után futkos, hogy hol volna? Tudja, hogy közel van hozzá a sötétség napja.

Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

Háborgatják őt a nyomorúság és rettegés; leverik őt, mint valami háborúra felkészült király.

Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

Mert az Isten ellen nyujtotta ki kezét, és erősködött a Mindenható ellen;

Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

*Kinyujtott* nyakkal rohant ellene, domború pajzsainak fellege alatt.

Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

Mivel befedezte az arczát kövérséggel, és hájat borított tomporára;

Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

És lakozott elrombolt városokban; lakatlan házakban, a melyek dűlőfélben vannak:

Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

Meg nem gazdagodik, vagyona meg nem marad, jószága nem lepi el a földet.

Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

Nem menekül meg a setétségtől, sarjadékát láng perzseli el, és szájának lehelletétől pusztul el.

Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

Ne higyjen a hívságnak, a ki megcsalatott, mert hívság lészen annak jutalma.

Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

Nem idejében telik el *élete,* és az ága ki nem virágzik.

Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

Lehullatja, mint a szőlővessző az ő egresét, elhányja, mint az olajfa az ő virágát.

Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

Mert a képmutató házanépe meddő, és tűz emészti meg az ajándékból való sátrakat.

Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

Nyomorúságot fogan, álnokságot szül, és az ő méhök csalárdságot érlel.