Job 7

Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?

הלא צבא לאנוש על ארץ וכימי שכיר ימיו׃

Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,

כעבד ישאף צל וכשכיר יקוה פעלו׃

Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.

כן הנחלתי לי ירחי שוא ולילות עמל מנו לי׃

Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.

אם שכבתי ואמרתי מתי אקום ומדד ערב ושבעתי נדדים עדי נשף׃

Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.

לבש בשרי רמה וגיש עפר עורי רגע וימאס׃

Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.

ימי קלו מני ארג ויכלו באפס תקוה׃

Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.

זכר כי רוח חיי לא תשוב עיני לראות טוב׃

Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.

לא תשורני עין ראי עיניך בי ואינני׃

Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,

כלה ענן וילך כן יורד שאול לא יעלה׃

Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.

לא ישוב עוד לביתו ולא יכירנו עוד מקמו׃

Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.

גם אני לא אחשך פי אדברה בצר רוחי אשיחה במר נפשי׃

Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?

הים אני אם תנין כי תשים עלי משמר׃

Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;

כי אמרתי תנחמני ערשי ישא בשיחי משכבי׃

Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,

וחתתני בחלמות ומחזינות תבעתני׃

Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.

ותבחר מחנק נפשי מות מעצמותי׃

Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.

מאסתי לא לעלם אחיה חדל ממני כי הבל ימי׃

Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?

מה אנוש כי תגדלנו וכי תשית אליו לבך׃

Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.

ותפקדנו לבקרים לרגעים תבחננו׃

Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?

כמה לא תשעה ממני לא תרפני עד בלעי רקי׃

Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?

חטאתי מה אפעל לך נצר האדם למה שמתני למפגע לך ואהיה עלי למשא׃

Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.

ומה לא תשא פשעי ותעביר את עוני כי עתה לעפר אשכב ושחרתני ואינני׃