Job 29

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
ויסף איוב שאת משלו ויאמר׃
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
מי יתנני כירחי קדם כימי אלוה ישמרני׃
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
בהלו נרו עלי ראשי לאורו אלך חשך׃
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
כאשר הייתי בימי חרפי בסוד אלוה עלי אהלי׃
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
בעוד שדי עמדי סביבותי נערי׃
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
ברחץ הליכי בחמה וצור יצוק עמדי פלגי שמן׃
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
בצאתי שער עלי קרת ברחוב אכין מושבי׃
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
ראוני נערים ונחבאו וישישים קמו עמדו׃
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
שרים עצרו במלים וכף ישימו לפיהם׃
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
קול נגידים נחבאו ולשונם לחכם דבקה׃
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
כי אזן שמעה ותאשרני ועין ראתה ותעידני׃
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
כי אמלט עני משוע ויתום ולא עזר לו׃
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
ברכת אבד עלי תבא ולב אלמנה ארנן׃
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
צדק לבשתי וילבשני כמעיל וצניף משפטי׃
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
עינים הייתי לעור ורגלים לפסח אני׃
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
אב אנכי לאביונים ורב לא ידעתי אחקרהו׃
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
ואשברה מתלעות עול ומשניו אשליך טרף׃
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
ואמר עם קני אגוע וכחול ארבה ימים׃
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
שרשי פתוח אלי מים וטל ילין בקצירי׃
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
כבודי חדש עמדי וקשתי בידי תחליף׃
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
לי שמעו ויחלו וידמו למו עצתי׃
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
אחרי דברי לא ישנו ועלימו תטף מלתי׃
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
ויחלו כמטר לי ופיהם פערו למלקוש׃
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
אשחק אלהם לא יאמינו ואור פני לא יפילון׃
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
אבחר דרכם ואשב ראש ואשכון כמלך בגדוד כאשר אבלים ינחם׃