Job 19

Mutta Job vastasi ja sanoi:
ויען איוב ויאמר׃
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
עד אנה תוגיון נפשי ותדכאונני במלים׃
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
זה עשר פעמים תכלימוני לא תבשו תהכרו לי׃
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
ואף אמנם שגיתי אתי תלין משוגתי׃
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
אם אמנם עלי תגדילו ותוכיחו עלי חרפתי׃
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
דעו אפו כי אלוה עותני ומצודו עלי הקיף׃
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
הן אצעק חמס ולא אענה אשוע ואין משפט׃
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
ארחי גדר ולא אעבור ועל נתיבותי חשך ישים׃
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
כבודי מעלי הפשיט ויסר עטרת ראשי׃
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
יתצני סביב ואלך ויסע כעץ תקותי׃
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
ויחר עלי אפו ויחשבני לו כצריו׃
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
יחד יבאו גדודיו ויסלו עלי דרכם ויחנו סביב לאהלי׃
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
אחי מעלי הרחיק וידעי אך זרו ממני׃
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
חדלו קרובי ומידעי שכחוני׃
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
גרי ביתי ואמהתי לזר תחשבני נכרי הייתי בעיניהם׃
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
לעבדי קראתי ולא יענה במו פי אתחנן לו׃
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
רוחי זרה לאשתי וחנתי לבני בטני׃
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
גם עוילים מאסו בי אקומה וידברו בי׃
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
תעבוני כל מתי סודי וזה אהבתי נהפכו בי׃
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
בעורי ובבשרי דבקה עצמי ואתמלטה בעור שני׃
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
חנני חנני אתם רעי כי יד אלוה נגעה בי׃
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
למה תרדפני כמו אל ומבשרי לא תשבעו׃
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
מי יתן אפו ויכתבון מלי מי יתן בספר ויחקו׃
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
בעט ברזל ועפרת לעד בצור יחצבון׃
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
ואני ידעתי גאלי חי ואחרון על עפר יקום׃
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
ואחר עורי נקפו זאת ומבשרי אחזה אלוה׃
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
אשר אני אחזה לי ועיני ראו ולא זר כלו כליתי בחקי׃
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
כי תאמרו מה נרדף לו ושרש דבר נמצא בי׃
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.
גורו לכם מפני חרב כי חמה עונות חרב למען תדעון שדין׃