Psalms 120

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Se yon chante pou yo chante lè y'ap moute lavil Jerizalèm. Lè m' te nan tray, mwen te rele Seyè a, li te reponn mwen.

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Delivre m' non, Seyè, anba moun k'ap bay manti, anba moun k'ap twonpe moun.

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Ipokrit, kisa ou merite Bondye fè ou? Kisa pou l' fè ou an plis?

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Eske se avèk flèch pwenti sòlda yo? Eske se avèk chabon gayak tou limen?

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Malè pou mwen, paske se tankou si m' te rete nan mitan moun peyi Mechèk, osinon nan mitan moun peyi Keda.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Mwen rete twò lontan ak yon bann moun ki pa renmen viv ak kè poze!

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Lè mwen menm m'ap pale yo jan pou yo viv byen yonn ak lòt, yo menm se yon sèl bagay ki nan tèt yo, se fè lagè.