1. Home
  2. Pair
  3. FinBiblia
  4. GerElb1871
  5. Ps.139

Psalms 139

139:1
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
Jehova! du hast mich erforscht und erkannt.
139:2
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
Du kennst mein Sitzen und mein Aufstehen, du verstehst meine Gedanken von ferne.
139:3
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
Du sichtest mein Wandeln und mein Liegen und bist vertraut mit allen meinen Wegen.
139:4
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
Denn das Wort ist noch nicht auf meiner Zunge, siehe, Jehova, du weißt es ganz.
139:5
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
Von hinten und von vorn hast du mich eingeengt, und auf mich gelegt deine Hand.
139:6
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
Kenntnis, zu wunderbar für mich, zu hoch: ich vermag sie nicht zu erfassen!
139:7
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Wohin sollte ich gehen vor deinem Geiste, und wohin fliehen vor deinem Angesicht?
139:8
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.
Führe ich auf zum Himmel, du bist da; und bettete ich mir in dem Scheol, siehe, du bist da.
139:9
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
Nähme ich Flügel der Morgenröte, ließe ich mich nieder am äußersten Ende des Meeres,
139:10
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
Auch daselbst würde deine Hand mich leiten, und deine Rechte mich fassen.
139:11
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
Und spräche ich: Nur Finsternis möge mich umhüllen, und Nacht werde das Licht um mich her:
139:12
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
Auch Finsternis würde vor dir nicht verfinstern, und die Nacht würde leuchten wie der Tag, die Finsternis wäre wie das Licht.
139:13
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
Denn du besaßest meine Nieren; du wobest mich in meiner Mutter Leibe.
139:14
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
Ich preise dich darüber, daß ich auf eine erstaunliche, ausgezeichnete Weise gemacht bin. Wunderbar sind deine Werke, und meine Seele weiß es sehr wohl.
139:15
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
Nicht verhohlen war mein Gebein vor dir, als ich gemacht ward im Verborgenen, gewirkt wie ein Stickwerk in den untersten Örtern der Erde.
139:16
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Meinen Keim sahen deine Augen, und in dein Buch waren sie alle eingeschrieben; während vieler Tage wurden sie gebildet, als nicht eines von ihnen war.
139:17
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
Und wie köstlich sind mir deine Gedanken, o Gott! wie gewaltig sind ihre Summen!
139:18
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
Wollte ich sie zählen, ihrer sind mehr als des Sandes. Ich erwache und bin noch bei dir.
139:19
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
Möchtest du, o Gott, den Gesetzlosen töten! und ihr Blutmenschen, weichet von mir!…
139:20
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
Sie, die dich nennen zum Verbrechen, die zu Eitlem schwören, deine Feinde.
139:21
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
Hasse ich nicht, Jehova, die dich hassen, und verabscheue ich nicht, die wider dich aufstehen?
139:22
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Mit vollkommenem Hasse hasse ich sie; sie sind Feinde für mich.
139:23
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
Erforsche mich, Gott, und erkenne mein Herz; prüfe mich und erkenne meine Gedanken!
139:24
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
Und sieh, ob ein Weg der Mühsal bei mir ist, und leite mich auf ewigem Wege!

© bibleglot.com