Psalms 132

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

Gedenke, Jehova, dem David alle seine Mühsal!

Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

Welcher Jehova schwur, ein Gelübde tat dem Mächtigen Jakobs:

En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

"Wenn ich hineingehe in das Zelt meines Hauses, wenn ich steige auf das Lager meines Bettes;

En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

Wenn ich Schlaf gestatte meinen Augen, Schlummer meinen Augenlidern;

Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

Bis ich eine Stätte finde für Jehova, Wohnungen für den Mächtigen Jakobs!"

Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

Siehe, wir hörten von ihr in Ephrata, wir fanden sie in dem Gefilde Jaars.

Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

Lasset uns eingehen in seine Wohnungen, niederfallen vor dem Schemel seiner Füße!

Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

Stehe auf, Jehova, zu deiner Ruhe, du und die Lade deiner Stärke!

Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

Laß deine Priester bekleidet werden mit Gerechtigkeit, und deine Frommen jubeln!

Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

Um Davids, deines Knechtes, willen weise nicht ab das Angesicht deines Gesalbten!

Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

Jehova hat dem David geschworen in Wahrheit, er wird nicht davon abweichen: "Von der Frucht deines Leibes will ich auf deinen Thron setzen.

Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

Wenn deine Söhne meinen Bund und meine Zeugnisse bewahren, welche ich sie lehren werde, so sollen auch ihre Söhne auf deinem Throne sitzen immerdar."

Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

Denn Jehova hat Zion erwählt, hat es begehrt zu seiner Wohnstätte:

Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

Dies ist meine Ruhe immerdar; hier will ich wohnen, denn ich habe es begehrt.

Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

Seine Speise will ich reichlich segnen, seine Armen mit Brot sättigen.

Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

Und seine Priester will ich bekleiden mit Heil, und seine Frommen werden laut jubeln.

Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

Dort will ich das Horn Davids wachsen lassen, habe eine Leuchte zugerichtet meinem Gesalbten.

Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.

Seine Feinde will ich bekleiden mit Schande, und auf ihm wird seine Krone blühen.