Job 41

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Siehe, eines jeden Hoffnung wird betrogen: wird man nicht schon bei seinem Anblick niedergeworfen? Niemand ist so kühn, daß er ihn aufreize. Und wer ist es, der sich vor mein Angesicht stellen dürfte?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Wer hat mir zuvor gegeben? und ich werde ihm vergelten. Was unter dem ganzen Himmel ist, ist mein.

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Nicht schweigen will ich von seinen Gliedern und von seiner Kraftfülle und von der Schönheit seines Baues.

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Wer deckte die Oberfläche seines Gewandes auf? In sein Doppelgebiß, wer dringt da hinein?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Wer tat die Pforte seines Angesichts auf? Der Kreis seiner Zähne ist ein Schrecken.

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Ein Stolz sind seine starken Schilder, jedes einzelne verschlossen mit festem Siegel.

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Eines fügt sich ans andere, und keine Luft dringt dazwischen;

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Stück an Stück hangen sie fest zusammen, greifen ineinander und trennen sich nicht.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Sein Niesen strahlt Licht aus, und seine Augen sind gleich den Wimpern der Morgenröte.

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Aus seinem Rachen gehen Fackeln, sprühen feurige Funken hervor.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Aus seinen Nüstern fährt Rauch, wie aus einem siedenden Topfe und Kessel.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

Sein Hauch entzündet Kohlen, und eine Flamme fährt aus seinem Rachen.

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

In seinem Halse wohnt Stärke, und die Angst hüpft vor ihm her.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Die Wampen seines Fleisches schließen an, sind ihm fest angegossen, unbeweglich.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Sein Herz ist hart wie Stein, und hart wie ein unterer Mühlstein.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Vor seinem Erheben fürchten sich Starke, vor Verzagtheit geraten sie außer sich.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Trifft man ihn mit dem Schwerte, es hält nicht stand, noch Speer, noch Wurfspieß, noch Harpune.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Das Eisen achtet er für Stroh, das Erz für faules Holz.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

Der Pfeil jagt ihn nicht in die Flucht, Schleudersteine verwandeln sich ihm in Stoppeln.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Wie Stoppeln gilt ihm die Keule, und er verlacht das Sausen des Wurfspießes.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Unter ihm sind scharfe Scherben; einen Dreschschlitten breitet er hin auf den Schlamm.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Er macht die Tiefe sieden wie einen Topf, macht das Meer wie einen Salbenkessel.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Hinter ihm leuchtet der Pfad, man könnte die Tiefe für graues Haar halten.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Auf Erden ist keiner ihm gleich, der geschaffen ist ohne Furcht.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Alles Hohe sieht er an; er ist König über alle wilden Tiere.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.