Job 39

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Weißt du die Gebärzeit der Steinböcke? Beobachtest du das Kreißen der Hindinnen?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Zählst du die Monde, die sie erfüllen, und weißt du die Zeit ihres Gebärens?

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

Sie krümmen sich, lassen ihre Jungen durchbrechen, entledigen sich ihrer Wehen.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Ihre Kinder werden stark, wachsen auf im Freien; sie gehen aus und kehren nicht zu ihnen zurück.

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

Wer hat den Wildesel frei entsandt, und wer gelöst die Bande des Wildlings,

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

zu dessen Hause ich die Steppe gemacht, und zu seinen Wohnungen das Salzland?

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Er lacht des Getümmels der Stadt, das Geschrei des Treibers hört er nicht.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Was er auf den Bergen erspäht, ist seine Weide, und allem Grünen spürt er nach.

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Wird der Wildochs dir dienen wollen, oder wird er an deiner Krippe übernachten?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Wirst du den Wildochs mit seinem Seile an die Furche binden, oder wird er hinter dir her die Talgründe eggen?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Wirst du ihm trauen, weil seine Kraft groß ist, und ihm deine Arbeit überlassen?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Wirst du auf ihn dich verlassen, daß er deine Saat heimbringe, und daß er das Getreide deiner Tenne einscheuere?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

Fröhlich schwingt sich der Flügel der Straußin: ist es des Storches Fittich und Gefieder?

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

Denn sie überläßt ihre Eier der Erde und erwärmt sie auf dem Staube;

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

und sie vergißt, daß ein Fuß sie zerdrücken, und das Getier des Feldes sie zertreten kann.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

Sie behandelt ihre Kinder hart, als gehörten sie ihr nicht; ihre Mühe ist umsonst, es kümmert sie nicht.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Denn Gott ließ sie der Weisheit vergessen, und keinen Verstand teilte er ihr zu.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Zur Zeit, wenn sie sich in die Höhe peitscht, lacht sie des Rosses und seines Reiters.

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Gibst du dem Rosse Stärke, bekleidest du seinen Hals mit der wallenden Mähne?

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Machst du es aufspringen gleich der Heuschrecke? Sein prächtiges Schnauben ist Schrecken.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Es scharrt in der Ebene und freut sich der Kraft, zieht aus, den Waffen entgegen.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Es lacht der Furcht und erschrickt nicht, und kehrt vor dem Schwerte nicht um.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

Auf ihm klirrt der Köcher, der blitzende Speer und Wurfspieß.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Mit Ungestüm und Zorn schlürft es den Boden, und läßt sich nicht halten, wenn die Posaune ertönt.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

Beim Schall der Posaune ruft es: Hui! und aus der Ferne wittert es die Schlacht, den Donnerruf der Heerführer und das Feldgeschrei.

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Schwingt sich der Habicht durch deinen Verstand empor, breitet seine Flügel aus gegen Süden?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Oder erhebt sich auf deinen Befehl der Adler, und baut in der Höhe sein Nest?

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

In den Felsen wohnt und verweilt er, auf Felsenzacken und den Spitzen der Berge.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

Von dort aus erspäht er Nahrung, in die Ferne blicken seine Augen.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

Und seine Jungen schlürfen Blut, und wo Erschlagene sind, da ist er. Und Jehova antwortete Hiob und sprach: Will der Tadler rechten mit dem Allmächtigen? Der da Gott zurechtweist, antworte darauf! Und Hiob antwortete Jehova und sprach: Siehe, zu gering bin ich, was soll ich dir erwidern? Ich lege meine Hand auf meinen Mund. Einmal habe ich geredet, und ich will nicht mehr antworten, und zweimal, und ich will es nicht mehr tun.