Job 3

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Danach tat Hiob seinen Mund auf und verfluchte seinen Tag.

Ja Job vastasi ja sanoi:

Und Hiob hob an und sprach:

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

Es verschwinde der Tag, an dem ich geboren wurde, und die Nacht, welche sprach: Ein Knäblein ist empfangen!

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

Jener Tag sei Finsternis! nicht frage Gott nach ihm droben, und nicht erglänze über ihm das Licht!

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Finsternis und Todesschatten mögen ihn einlösen, Gewölk lagere sich über ihm, es schrecken ihn Tagesverfinsterungen!

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

Jene Nacht, Dunkel ergreife sie; sie freue sich nicht unter den Tagen des Jahres, in die Zahl der Monde komme sie nicht!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

Siehe, jene Nacht sei unfruchtbar, es trete kein Jubel in sie ein!

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Verwünschen mögen sie die Verflucher des Tages, die fähig sind, den Leviathan aufzureizen!

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Verfinstert seien die Sterne ihrer Dämmerung; sie harre auf Licht, und da sei keines; und nicht schaue sie die Wimpern der Morgenröte!

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

Denn sie hat die Pforte meines Mutterschoßes nicht verschlossen und Mühsal nicht verborgen vor meinen Augen. -

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

Warum starb ich nicht von Mutterleibe an, kam aus dem Schoße hervor und verschied?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

Weshalb kamen Knie mir entgegen, und wozu Brüste, daß ich sog?

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

Denn jetzt würde ich liegen und rasten, ich würde schlafen: dann hätte ich Ruhe, -

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

mit Königen und Räten der Erde, welche sich verödete Plätze erbauten,

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

oder mit Fürsten, die Gold hatten, die ihre Häuser mit Silber füllten;

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

oder, gleich einer verborgenen Fehlgeburt, wäre ich nicht da, gleich Kindern, die das Licht nicht erblickt haben.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

Dort lassen die Bösen ab vom Toben, und dort ruhen die an Kraft Erschöpften,

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

rasten die Gefangenen allesamt, hören nicht die Stimme des Treibers.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Der Kleine und der Große, dort sind sie gleich, und der Knecht ist frei von seinem Herrn.

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

Warum gibt er dem Mühseligen Licht, und Leben denen, die bitterer Seele sind;

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

die auf den Tod harren, und er ist nicht da, und die nach ihm graben, mehr als nach verborgenen Schätzen;

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

die sich freuen bis zum Jubel, Wonne haben, wenn sie das Grab finden; -

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

dem Manne, dessen Weg ihm verborgen ist, und den Gott eingeschlossen hat ringsum?

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

Denn gleich meinem Brote kommt mein Seufzen, und wie Wasser ergießt sich mein Gestöhn.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Denn ich fürchtete einen Schrecken, und er traf mich, und vor dem mir bangte, das kam über mich.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

Ich war nicht ruhig, und ich rastete nicht und ruhte nicht, da kam das Toben.