Job 29

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

Und Hiob fuhr fort, seinen Spruch anzuheben, und sprach:

Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

O daß ich wäre wie in den Monden der Vorzeit, wie in den Tagen, da Gott mich bewahrte,

Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

als seine Leuchte über meinem Haupte schien, und ich bei seinem Lichte durch die Finsternis wandelte;

Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

wie ich war in den Tagen meiner Reife, als das Vertrauen Gottes über meinem Zelte waltete,

Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

als der Allmächtige noch mit mir war, meine Knaben rings um mich her;

Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

als meine Schritte sich in Milch badeten, und der Fels neben mir Ölbäche ergoß;

Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

als ich durch das Tor in die Stadt hineinging, meinen Sitz auf dem Platze aufstellte:

Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

Die Jünglinge sahen mich und verbargen sich, und die Greise erhoben sich, blieben stehen;

Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

die Fürsten hielten die Worte zurück und legten die Hand auf ihren Mund;

Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

die Stimme der Vornehmen verstummte, und ihre Zunge klebte an ihrem Gaumen.

Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

Denn wenn das Ohr von mir hörte, so pries es mich glücklich, und wenn das Auge mich sah, so legte es Zeugnis von mir ab.

Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

Denn ich befreite den Elenden, der um Hülfe rief, und die Waise, die keinen Helfer hatte.

Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

Der Segen des Umkommenden kam über mich, und das Herz der Witwe machte ich jubeln.

Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

Ich kleidete mich in Gerechtigkeit, -und sie bekleidete mich, -wie in Oberkleid und Kopfbund in mein Recht.

Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

Auge war ich dem Blinden, und Fuß dem Lahmen;

Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

Vater war ich den Dürftigen, und die Rechtssache dessen, den ich nicht kannte, untersuchte ich;

Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

und ich zerbrach das Gebiß des Ungerechten, und seinen Zähnen entriß ich die Beute.

Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

Und ich sprach: In meinem Neste werde ich verscheiden, und meine Tage vermehren wie der Sand;

Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

meine Wurzel wird ausgebreitet sein am Wasser, und der Tau wird übernachten auf meinem Gezweig;

Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

meine Ehre wird frisch bei mir bleiben, und mein Bogen sich in meiner Hand verjüngen.

He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

Sie hörten mir zu und harrten, und horchten schweigend auf meinen Rat.

Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

Nach meinem Worte sprachen sie nicht wieder, und auf sie träufelte meine Rede.

He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

Und sie harrten auf mich wie auf den Regen, und sperrten ihren Mund auf wie nach dem Spätregen.

Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

Ich lächelte ihnen zu, wenn sie kein Vertrauen hatten, und das Licht meines Angesichts konnten sie nicht trüben.

Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.

Ich wählte für sie den Weg aus, und saß als Haupt, und thronte wie ein König unter der Kriegsschar, gleichwie einer, der Trauernde tröstet.