Psalms 88

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

Cantique. Psaume des fils de Koré. Au chef des chantres. Pour chanter sur la flûte. Cantique d'Héman, l'Ezrachite. Eternel, Dieu de mon salut! Je crie jour et nuit devant toi.

Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

Que ma prière parvienne en ta présence! Prête l'oreille à mes supplications!

Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

Car mon âme est rassasiée de maux, Et ma vie s'approche du séjour des morts.

Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

Je suis mis au rang de ceux qui descendent dans la fosse, Je suis comme un homme qui n'a plus de force.

Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Je suis étendu parmi les morts, Semblable à ceux qui sont tués et couchés dans le sépulcre, A ceux dont tu n'as plus le souvenir, Et qui sont séparés de ta main.

Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

Tu m'as jeté dans une fosse profonde, Dans les ténèbres, dans les abîmes.

Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

Ta fureur s'appesantit sur moi, Et tu m'accables de tous tes flots. Pause.

Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

Tu as éloigné de moi mes amis, Tu m'as rendu pour eux un objet d'horreur; Je suis enfermé et je ne puis sortir.

Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

Mes yeux se consument dans la souffrance; Je t'invoque tous les jours, ô Eternel! J'étends vers toi les mains.

Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

Est-ce pour les morts que tu fais des miracles? Les morts se lèvent-ils pour te louer? Pause.

Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

Parle-t-on de ta bonté dans le sépulcre, De ta fidélité dans l'abîme?

Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Tes prodiges sont-ils connus dans les ténèbres, Et ta justice dans la terre de l'oubli?

Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

O Eternel! j'implore ton secours, Et le matin ma prière s'élève à toi.

Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

Pourquoi, Eternel, repousses-tu mon âme? Pourquoi me caches-tu ta face?

Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

Je suis malheureux et moribond dès ma jeunesse, Je suis chargé de tes terreurs, je suis troublé.

Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

Tes fureurs passent sur moi, Tes terreurs m'anéantissent;

Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

Elles m'environnent tout le jour comme des eaux, Elles m'enveloppent toutes à la fois.

Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

Tu as éloigné de moi amis et compagnons; Mes intimes ont disparu.