Job 41

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Prendras-tu le crocodile à l'hameçon? Saisiras-tu sa langue avec une corde?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Mettras-tu un jonc dans ses narines? Lui perceras-tu la mâchoire avec un crochet?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Te pressera-t-il de supplication? Te parlera-t-il d'une voix douce?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Fera-t-il une alliance avec toi, Pour devenir à toujours ton esclave?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Joueras-tu avec lui comme avec un oiseau? L'attacheras-tu pour amuser tes jeunes filles?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Les pêcheurs en trafiquent-ils? Le partagent-ils entre les marchands?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Couvriras-tu sa peau de dards, Et sa tête de harpons?

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Dresse ta main contre lui, Et tu ne t'aviseras plus de l'attaquer.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Voici, on est trompé dans son attente; A son seul aspect n'est-on pas terrassé?

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Nul n'est assez hardi pour l'exciter; Qui donc me résisterait en face?

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

De qui suis-je le débiteur? Je le paierai. Sous le ciel tout m'appartient.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

Je veux encore parler de ses membres, Et de sa force, et de la beauté de sa structure.

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

Qui soulèvera son vêtement? Qui pénétrera entre ses mâchoires?

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Qui ouvrira les portes de sa gueule? Autour de ses dents habite la terreur.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Ses magnifiques et puissants boucliers Sont unis ensemble comme par un sceau;

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Ils se serrent l'un contre l'autre, Et l'air ne passerait pas entre eux;

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Ce sont des frères qui s'embrassent, Se saisissent, demeurent inséparables.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Ses éternuements font briller la lumière; Ses yeux sont comme les paupières de l'aurore.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

Des flammes jaillissent de sa bouche, Des étincelles de feu s'en échappent.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Une fumée sort de ses narines, Comme d'un vase qui bout, d'une chaudière ardente.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Son souffle allume les charbons, Sa gueule lance la flamme.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

La force a son cou pour demeure, Et l'effroi bondit au-devant de lui.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Ses parties charnues tiennent ensemble, Fondues sur lui, inébranlables.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Son coeur est dur comme la pierre, Dur comme la meule inférieure.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Quand il se lève, les plus vaillants ont peur, Et l'épouvante les fait fuir.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

C'est en vain qu'on l'attaque avec l'épée; La lance, le javelot, la cuirasse, ne servent à rien.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Il regarde le fer comme de la paille, L'airain comme du bois pourri.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

La flèche ne le met pas en fuite, Les pierres de la fronde sont pour lui du chaume.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Il ne voit dans la massue qu'un brin de paille, Il rit au sifflement des dards.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Sous son ventre sont des pointes aiguës: On dirait une herse qu'il étend sur le limon.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Il fait bouillir le fond de la mer comme une chaudière, Il l'agite comme un vase rempli de parfums.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Il laisse après lui un sentier lumineux; L'abîme prend la chevelure d'un vieillard.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Sur la terre nul n'est son maître; Il a été créé pour ne rien craindre.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.

Il regarde avec dédain tout ce qui est élevé, Il est le roi des plus fiers animaux.