Job 39

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Sais-tu quand les chèvres sauvages font leurs petits? Observes-tu les biches quand elles mettent bas?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Comptes-tu les mois pendant lesquels elles portent, Et connais-tu l'époque où elles enfantent?

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

Elles se courbent, laissent échapper leur progéniture, Et sont délivrées de leurs douleurs.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Leurs petits prennent de la vigueur et grandissent en plein air, Ils s'éloignent et ne reviennent plus auprès d'elles.

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

Qui met en liberté l'âne sauvage, Et l'affranchit de tout lien?

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

J'ai fait du désert son habitation, De la terre salée sa demeure.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Il se rit du tumulte des villes, Il n'entend pas les cris d'un maître.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Il parcourt les montagnes pour trouver sa pâture, Il est à la recherche de tout ce qui est vert.

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Le buffle veut-il être à ton service? Passe-t-il la nuit vers ta crèche?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

L'attaches-tu par une corde pour qu'il trace un sillon? Va-t-il après toi briser les mottes des vallées?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Te reposes-tu sur lui, parce que sa force est grande? Lui abandonnes-tu le soin de tes travaux?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Te fies-tu à lui pour la rentrée de ta récolte? Est-ce lui qui doit l'amasser dans ton aire?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

L'aile de l'autruche se déploie joyeuse; On dirait l'aile, le plumage de la cigogne.

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

Mais l'autruche abandonne ses oeufs à la terre, Et les fait chauffer sur la poussière;

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

Elle oublie que le pied peut les écraser, Qu'une bête des champs peut les fouler.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

Elle est dure envers ses petits comme s'ils n'étaient point à elle; Elle ne s'inquiète pas de l'inutilité de son enfantement.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Car Dieu lui a refusé la sagesse, Il ne lui a pas donné l'intelligence en partage.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Quand elle se lève et prend sa course, Elle se rit du cheval et de son cavalier.

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Est-ce toi qui donnes la vigueur au cheval, Et qui revêts son cou d'une crinière flottante?

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Le fais-tu bondir comme la sauterelle? Son fier hennissement répand la terreur.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Il creuse le sol et se réjouit de sa force, Il s'élance au-devant des armes;

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Il se rit de la crainte, il n'a pas peur, Il ne recule pas en face de l'épée.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

Sur lui retentit le carquois, Brillent la lance et le javelot.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Bouillonnant d'ardeur, il dévore la terre, Il ne peut se contenir au bruit de la trompette.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

Quand la trompette sonne, il dit: En avant! Et de loin il flaire la bataille, La voix tonnante des chefs et les cris de guerre.

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Est-ce par ton intelligence que l'épervier prend son vol, Et qu'il étend ses ailes vers le midi?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Est-ce par ton ordre que l'aigle s'élève, Et qu'il place son nid sur les hauteurs?

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

C'est dans les rochers qu'il habite, qu'il a sa demeure, Sur la cime des rochers, sur le sommet des monts.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

De là il épie sa proie, Il plonge au loin les regards.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

Ses petits boivent le sang; Et là où sont des cadavres, l'aigle se trouve.