Job 3

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Après cela, Job ouvrit la bouche et maudit le jour de sa naissance.

Ja Job vastasi ja sanoi:

Il prit la parole et dit:

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

Périsse le jour où je suis né, Et la nuit qui dit: Un enfant mâle est conçu!

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

Ce jour! qu'il se change en ténèbres, Que Dieu n'en ait point souci dans le ciel, Et que la lumière ne rayonne plus sur lui!

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Que l'obscurité et l'ombre de la mort s'en emparent, Que des nuées établissent leur demeure au-dessus de lui, Et que de noirs phénomènes l'épouvantent!

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

Cette nuit! que les ténèbres en fassent leur proie, Qu'elle disparaisse de l'année, Qu'elle ne soit plus comptée parmi les mois!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

Que cette nuit devienne stérile, Que l'allégresse en soit bannie!

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Qu'elle soit maudite par ceux qui maudissent les jours, Par ceux qui savent exciter le léviathan!

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Que les étoiles de son crépuscule s'obscurcissent, Qu'elle attende en vain la lumière, Et qu'elle ne voie point les paupières de l'aurore!

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

Car elle n'a pas fermé le sein qui me conçut, Ni dérobé la souffrance à mes regards.

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

Pourquoi ne suis-je pas mort dans le ventre de ma mère? Pourquoi n'ai-je pas expiré au sortir de ses entrailles?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

Pourquoi ai-je trouvé des genoux pour me recevoir, Et des mamelles pour m'allaiter?

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

Je serais couché maintenant, je serais tranquille, Je dormirais, je reposerais,

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

Avec les rois et les grands de la terre, Qui se bâtirent des mausolées,

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

Avec les princes qui avaient de l'or, Et qui remplirent d'argent leurs demeures.

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

Ou je n'existerais pas, je serais comme un avorton caché, Comme des enfants qui n'ont pas vu la lumière.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

Là ne s'agitent plus les méchants, Et là se reposent ceux qui sont fatigués et sans force;

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

Les captifs sont tous en paix, Ils n'entendent pas la voix de l'oppresseur;

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Le petit et le grand sont là, Et l'esclave n'est plus soumis à son maître.

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

Pourquoi donne-t-il la lumière à celui qui souffre, Et la vie à ceux qui ont l'amertume dans l'âme,

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

Qui espèrent en vain la mort, Et qui la convoitent plus qu'un trésor,

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

Qui seraient transportés de joie Et saisis d'allégresse, s'ils trouvaient le tombeau?

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

A l'homme qui ne sait où aller, Et que Dieu cerne de toutes parts?

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

Mes soupirs sont ma nourriture, Et mes cris se répandent comme l'eau.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Ce que je crains, c'est ce qui m'arrive; Ce que je redoute, c'est ce qui m'atteint.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

Je n'ai ni tranquillité, ni paix, ni repos, Et le trouble s'est emparé de moi.