Psalms 66

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.

Ĝoje kriu al Dio tuta la tero.

Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.

Muziku la gloron de Lia nomo, Faru honoron al Lia gloro.

Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.

Diru al Dio: Kiel timindaj estas Viaj faroj! Pro Via granda forto kaŝiĝas antaŭ Vi Viaj malamikoj.

Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!

La tuta tero kliniĝas antaŭ Vi kaj kantas al Vi, Kantas Vian nomon. Sela.

Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.

Venu, kaj rigardu la farojn de Dio, Kiu estas timinda pro Siaj faroj inter la homidoj.

Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.

Li faris el maro sekan teron; Riveron oni transpaŝis piede; Tie ni ĝojis pro Li.

Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, Sela!

Li regas per Sia potenco eterne; Liaj okuloj rigardas la popolojn; La ribelantoj ne leviĝu. Sela.

Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,

Laŭdu, ho popoloj, nian Dion, Kaj laŭte aŭdigu Lian gloron.

Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

Li donis vivon al nia animo, Kaj ne lasis falŝanceliĝi nian piedon.

Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.

Ĉar Vi esploris nin, ho Dio; Vi refandis nin, kiel oni refandas arĝenton.

Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.

Vi enirigis nin en kaptilon, Vi metis ŝarĝon sur niajn lumbojn;

Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.

Vi rajdigis homojn sur niaj kapoj; Ni trapasis fajron kaj akvon, Sed Vi elirigis nin en bonstaton.

Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,

Mi eniros en Vian domon kun bruloferoj; Mi plenumos al Vi miajn promesojn,

Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.

Kiujn eligis miaj lipoj kaj elparolis mia buŝo, Kiam mi estis en premo.

Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!

Grasajn bruloferojn mi alportos al Vi kun fumo de virŝafoj; Mi oferos bovidojn kaj kaprojn. Sela.

Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

Venu, aŭskultu, ĉiuj, kiuj timas Dion; Kaj mi rakontos, kion Li faris por mia animo.

Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.

Al Li mi vokis per mia buŝo, Kaj Lia glorado estis sub mia lango.

Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.

Se mi vidus maljustaĵon en mia koro, Mia Sinjoro min ne aŭskultus;

Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.

Sed Dio aŭskultis, Li atentis la voĉon de mia preĝo.

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!

Glorata estu Dio, Kiu ne forpuŝis mian preĝon kaj ne rifuzis al mi Sian bonecon.