Psalms 63

Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.
Ho Dio, mia Dio, Vin mi fervore serĉas; Soifas pri Vi mia animo, sopiras pri Vi mia karno, En lando seka, sensuka, kaj senakva.
Niinkuin minä näin sinun pyhässä, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;
Mi volus vidi Vin en Via sanktejo, Vidi Vian forton kaj gloron.
Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.
Ĉar Via favoro estas pli bona ol vivo; Miaj lipoj Vin gloras.
Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.
Tiel mi Vin gloradus en la daŭro de mia vivo, Levadus miajn manojn pro Via nomo.
Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.
Kvazaŭ de graso kaj oleo satiĝus mia animo, Kaj per vortoj de kanto Vin gloradus mia buŝo.
Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua:kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.
Kiam mi rememoras Vin sur mia lito, En ĉiuj partoj de la nokto mi meditas pri Vi.
Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minä kerskaan.
Ĉar Vi estis por mi helpo, Kaj en la ombro de Viaj flugiloj mi ĝojas.
Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.
Mia animo algluiĝis al Vi; Min subtenas Via dekstra mano.
Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.
Kaj tiuj, kiuj penas pereigi mian animon, Iros en la profundon subteran.
Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.
Ili estos mortigitaj per glavo, Fariĝos akiro de vulpoj.
Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman.
Kaj la reĝo ĝojos per Dio; Triumfos ĉiu, kiu ĵuras al Li; Ĉar ŝtopiĝos la buŝo de tiuj, kiuj parolas malveron.