Psalms 2

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
Kial tumultas popoloj, Kaj gentoj pripensas vanaĵon?
Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
Leviĝas reĝoj de la tero, Kaj eminentuloj konsiliĝas kune, Kontraŭ la Eternulo kaj kontraŭ Lia sanktoleito, dirante:
Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
Ni disŝiru iliajn ligilojn, Kaj ni deĵetu de ni iliajn ŝnurojn!
Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
La loĝanta en la ĉielo ridas, La Sinjoro mokas ilin.
Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
Tiam Li parolos al ili en Sia kolero, Kaj per Sia furiozo Li ilin ektimigos, dirante:
Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
Mi starigis ja Mian reĝon Super Cion, Mia sankta monto.
Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
Mi raportos pri la decido: La Eternulo diris al mi: Vi estas Mia filo, Hodiaŭ Mi vin naskis.
Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
Petu Min, kaj Mi donos al vi popolojn por heredo, Kaj por posedo limojn de tero.
Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
Vi disbatos ilin per fera sceptro, Kiel potan vazon vi ilin dispecigos.
Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
Kaj nun, ho reĝoj, prudentiĝu; Instruiĝu, juĝistoj de la tero!
Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
Servu al la Eternulo kun timo, Kaj ĝoju kun tremo.
Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.
Kisu la filon, ke Li ne koleru, kaj vi ne pereu sur la vojo, Ĉar baldaŭ ekbrulos Lia kolero. Feliĉaj estas ĉiuj, kiuj fidas Lin.