Psalms 147

Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
Haleluja! Ĉar estas bone kanti al nia Dio, Ĉar agrabla estas la glorkantado.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
La Eternulo konstruas Jerusalemon, La elpelitojn de Izrael Li kolektas.
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
Li sanigas la korprematojn Kaj bandaĝas iliajn vundojn.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
Li kalkulas la stelojn, Kaj al ili ĉiuj Li donas nomojn.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
Granda estas nia Sinjoro kaj tre forta; Lia saĝo estas nemezurebla.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
La Eternulo altigas la humilulojn; Sed la malvirtulojn Li malaltigas ĝis la tero.
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
Kantu al la Eternulo gloradon, Muziku al nia Dio per harpo.
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
Li kovras la ĉielon per nuboj, Pretigas por la tero pluvon, Kreskigas sur la montoj herbon.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
Li donas al la bruto ĝian nutraĵon, Kaj al la korvidoj, kiuj krias.
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
Ne la forton de ĉevalo Li ŝatas; Ne la femuroj de homo al Li plaĉas:
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
Plaĉas al la Eternulo Liaj timantoj, Kiuj fidas Lian bonecon.
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
Laŭdu, ho Jerusalem, la Eternulon; Gloru vian Dion, ho Cion.
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
Ĉar Li fortikigis la riglilojn en viaj pordegoj, Li benis viajn filojn interne de vi.
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
Li donas pacon al viaj limoj, Li satigas vin per la plej bona el la tritiko.
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
Li sendas Sian ordonon al la tero; Tre rapide kuras Lia vorto.
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
Li donas neĝon kiel lanon, Li ŝutas prujnon kiel cindron.
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
Li ĵetas Sian glacion kiel pecojn; Kiu kontraŭstaros al Lia frosto?
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
Li sendas Sian vorton, kaj ĉio degelas; Li blovas per Sia vento, kaj ekfluas akvo.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
Li sciigas al Jakob Sian vorton, Siajn leĝojn kaj decidojn al Izrael.
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
Tiel Li ne faras al iu alia popolo; Kaj Liajn decidojn ili ne scias. Haleluja!