Psalms 122

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Mi ekĝojis, kiam oni diris al mi: Ni iru en la domon de la Eternulo.

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Niaj piedoj staris en viaj pordegoj, Ho Jerusalem,

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Vi Jerusalem, konstruita kiel urbo, En kiu ĉio kuniĝis.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Tien supreniris la triboj, la triboj de la Eternulo, Laŭ la moro de Izrael, Por glori la nomon de la Eternulo.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Ĉar tie staris tronoj de juĝo, Tronoj de la domo de David.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Deziru pacon al Jerusalem; Bonan staton havu viaj amantoj.

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Paco estu inter viaj muroj, Bonstato en viaj palacoj.

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Pro miaj fratoj kaj amikoj mi do diru: Paco estu al vi.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

Pro la domo de la Eternulo, nia Dio, Mi deziras al vi bonon.