Psalms 120

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.
Al la Eternulo mi vokis en mia sufero, Kaj Li aŭskultis min.
Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?
Ho Eternulo, savu mian animon de mensoga parolo, De falsa lango.
Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?
Kion Li donos al vi, Kaj kion Li alportos al vi, ho falsa lango?
Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.
Akrajn sagojn de fortulo Kun karboj genistaj.
Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.
Ve al mi, ke mi gastas en Meŝeĥ, Ke mi loĝas inter la tendoj de Kedar!
Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.
Tro longe loĝis mia animo Inter malamantoj de paco.
Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.
Mi estas pacema; Sed kiam mi ekparolas, ili komencas militon.