Proverbs 6

Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
Mia filo! se vi garantiis por via proksimulo Kaj donis vian manon por aliulo,
Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
Tiam vi enretiĝis per la vortoj de via buŝo, Kaptiĝis per la vortoj de via buŝo.
ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
Tiam, mia filo, agu tiel kaj saviĝu, Ĉar vi falis en la mano de via proksimulo: Iru, vigliĝu, kaj petegu vian proksimulon;
Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
Ne lasu viajn okulojn dormi Kaj viajn palpebrojn dormeti;
Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
Savu vin, kiel gazelo, el la mano, Kaj kiel birdo el la mano de la birdokaptisto.
Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
Iru al la formiko, vi maldiligentulo; Rigardu ĝian agadon, kaj saĝiĝu.
Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
Kvankam ĝi ne havas estron, Nek kontrolanton, nek reganton,
Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
Ĝi pretigas en la somero sian panon, Ĝi kolektas dum la rikolto sian manĝon.
Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
Ĝis kiam, maldiligentulo, vi kuŝos? Kiam vi leviĝos de via dormo?
Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
Iom da dormo, iom da dormeto, Iom da kunmeto de la manoj por kuŝado;
Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
Kaj venos via malriĉeco kiel rabisto, Kaj via senhaveco kiel viro armita.
Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
Homo sentaŭga, homo malbonfarema, Iras kun buŝo malica,
Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
Donas signojn per la okuloj, aludas per siaj piedoj, Komprenigas per siaj fingroj;
Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
Perverseco estas en lia koro, li intencas malbonon; En ĉiu tempo li semas malpacon.
Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
Tial subite venos lia pereo; Li estos rompita subite, kaj neniu lin sanigos.
Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
Jen estas ses aferoj, kiujn la Eternulo malamas, Kaj sep, kiujn Li abomenegas.
Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
Arogantaj okuloj, mensogema lango, Kaj manoj, kiuj verŝas senkulpan sangon,
Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
Koro, kiu preparas malbonfarajn intencojn, Piedoj, kiuj rapidas kuri al malbono,
Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
Falsa atestanto, kiu elspiras mensogojn; Kaj tiu, kiu semas malpacon inter fratoj.
Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
Konservu, mia filo, la ordonon de via patro, Kaj ne forĵetu la instruon de via patrino.
Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
Ligu ilin por ĉiam al via koro, Volvu ilin sur vian kolon.
Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
Kiam vi iros, ili gvidos vin; Kiam vi kuŝiĝos, ili vin gardos; Kaj kiam vi vekiĝos, ili parolos kun vi.
Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
Ĉar moralordono estas lumingo, kaj instruo estas lumo, Kaj edifaj predikoj estas vojo de vivo,
Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
Por gardi vin kontraŭ malbona virino, Kontraŭ glata lango de fremdulino.
Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
Ne deziregu en via koro ŝian belecon, Kaj ne kaptiĝu per ŝiaj palpebroj.
Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
Ĉar la kosto de publikulino estas nur unu pano; Sed fremda edzino forkaptas la grandvaloran animon.
Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
Ĉu iu povas teni fajron en sia sino tiel, Ke liaj vestoj ne brulu?
Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
Ĉu iu povas marŝi sur ardantaj karboj, Ne bruligante siajn piedojn?
Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
Tiel ankaŭ estas kun tiu, kiu venas al la edzino de sia proksimulo; Neniu, kiu ŝin ektuŝas, restas sen puno.
Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
Oni ne faras grandan honton al ŝtelanto, Se li ŝtelas por sin satigi, kiam li malsatas;
Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
Kaj kiam oni lin kaptas, li pagas sepoble; La tutan havon de sia domo li fordonas.
Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
Sed kiu adultas kun virino, tiu estas sensaĝa; Tiu, kiu faras tion, pereigas sian animon;
Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
Batojn kaj malhonoron li ricevas, Kaj lia honto ne elviŝiĝas;
Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
Ĉar furiozas la ĵaluzo de la edzo; Kaj li ne indulgas en la tempo de la venĝo.
Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
Li rigardas nenian kompenson, Kaj li ne akceptas, se vi volas eĉ multe donaci.