Proverbs 13

Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
Saĝa filo lernas de la patro; Sed mokanto ne aŭskultas moralinstruon.
Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
La frukto de la buŝo donas al homo bonan manĝon; Sed la deziro de krimuloj estas perforto.
Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
Kiu gardas sian buŝon, tiu gardas sian animon; Kiu tro malfermas sian buŝon, tiu pereas.
Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
La animo de maldiligentulo deziras, kaj ne ricevas; Sed la animo de diligentuloj satiĝas.
Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
Vorton malveran virtulo malamas; Sed malvirtulo agas abomene kaj venas al honto.
Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
La virto gardas tiun, kiu iras ĝustan vojon; Sed la malvirto pereigas pekulon.
Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
Unu ŝajnigas sin riĉa, havante nenion; Alia ŝajnigas sin malriĉa, havante grandan riĉecon.
Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
Per sia riĉeco homo savas sian animon; Sed malriĉulo ne aŭskultas atentigon.
Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
La lumo de virtuloj brilegas; Sed la lumilo de malvirtuloj estingiĝos.
Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
Nur de malhumileco venas malpaco; Sed la akceptantaj konsilojn havas saĝon.
Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
Riĉeco rapide akirita malgrandiĝas; Sed kion oni kolektas per laboro, tio multiĝas.
Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
Espero prokrastata dolorigas la koron; Sed plenumita deziro estas arbo de vivo.
Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
Kiu malŝatas diron, tiu malutilas al si mem; Sed respektanta ordonon estos rekompencita.
Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
Instruo de saĝulo estas fonto de vivo, Por evitigi la retojn de la morto.
Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
Bona prudento plaĉigas; Sed la vojo de perfiduloj estas malglata.
Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
Ĉiu prudentulo agas konscie; Sed malsaĝulo elmontras malsaĝecon.
Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
Malbona sendito falas en malfeliĉon; Sed sendito fidela sanigas.
Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
Malriĉa kaj hontigata estos tiu, kiu forpuŝas instruon; Sed kiu observas instruon, tiu estos estimata.
Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
Deziro plenumita estas agrabla por la animo; Sed malagrable por la malsaĝuloj estas deturni sin de malbono.
Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
Kiu iras kun saĝuloj, tiu estos saĝa; Sed kamarado de malsaĝuloj suferos doloron.
Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
Pekulojn persekutas malbono; Sed virtulojn rekompencas bono.
Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
Bonulo heredigas la nepojn; Kaj por virtulo konserviĝas la havo de pekulo.
Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
Multe da manĝaĵo estas sur la kampo de malriĉuloj; Sed multaj pereas pro manko de justeco.
Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
Kiu ŝparas sian vergon, tiu malamas sian filon; Sed kiu lin amas, tiu baldaŭ lin punas.
Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.
Virtulo manĝas, por satigi sian animon; Sed la ventro de malvirtuloj havas mankon.