1. Home
  2. Pair
  3. FinBiblia
  4. Esperanto
  5. Lam.5

Lamentations 5

5:1
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
Rememoru, ho Eternulo, kio fariĝis al ni; Rigardu kaj vidu nian malhonoron!
5:2
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
Nia heredaĵo transiris al fremduloj, Niaj domoj al aligentuloj.
5:3
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
Ni fariĝis orfoj senpatraj, Niaj patrinoj estas kiel vidvinoj.
5:4
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
Nian akvon ni trinkas pro mono; Nian lignon ni ricevas nur pro pago.
5:5
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
Oni pelas nin je nia kolo; Ni laciĝis, sed oni ne permesas al ni ripozi.
5:6
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
Al Egiptujo ni etendis la manon, Al Asirio, por satiĝi per pano.
5:7
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
Niaj patroj pekis, sed ili jam ne ekzistas; Kaj ni devas suferi pro iliaj malbonagoj.
5:8
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
Sklavoj regas super ni; Kaj neniu liberigas nin el iliaj manoj.
5:9
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
Kun danĝero por nia vivo ni akiras nian panon, Pro la glavo en la dezerto.
5:10
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
Nia haŭto varmegiĝis kiel forno, Por la kruela malsato.
5:11
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
La virinojn en Cion ili senhonorigis, La virgulinojn en la urboj de Judujo.
5:12
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
La princoj estas pendigitaj je siaj manoj; La maljunulojn oni ne respektis.
5:13
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
La junuloj devas porti muelŝtonojn; La knaboj falas sub la lignoŝarĝoj.
5:14
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
La maljunuloj jam ne sidas ĉe la pordegoj, La junuloj jam ne kantas.
5:15
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
Malaperis la gajeco de nia koro; Niaj dancrondoj aliformiĝis en funebron.
5:16
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
Defalis la krono de nia kapo; Ho ve al ni, ke ni pekis!
5:17
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
Pro tio senfortiĝis nia koro, Pro tio senlumiĝis niaj okuloj:
5:18
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
Pro la monto Cion, ke ĝi fariĝis dezerta, Ke vulpoj vagas sur ĝi.
5:19
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
Sed Vi, ho Eternulo, kiu restas eterne Kaj kies trono staras de generacio al generacio,
5:20
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
Kial Vi forgesis nin kvazaŭ por eterne, Forlasis nin por longa tempo?
5:21
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
Reirigu nin, ho Eternulo, al Vi, ke ni revenu; Renovigu niajn tagojn kiel en la tempo antaŭa.
5:22
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
Ĉar ĉu Vi nin tute forpuŝis? Vi tre forte ekkoleris kontraŭ ni.

© bibleglot.com