Job 9

Job vastasi ja sanoi:

Ijob respondis kaj diris:

Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.

Certe, mi scias, ke tiel estas; Kaj kiel povas homo esti prava koncerne Dion?

Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.

Se li volus havi kun Li juĝan disputon, Li ne povus respondi al Li eĉ unu kontraŭ mil.

Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?

Li estas saĝa per Sia koro kaj potenca per Sia forto; Kiu kuraĝus stari kontraŭ Li kaj restus sendifekta?

Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.

Li forŝovas montojn, kaj ili eĉ ne rimarkas, Ke Li renversis ilin en Sia kolero;

Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.

Li skuas la teron de ĝia loko, Ke ĝiaj kolonoj tremas;

Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.

Li diras al la suno, kaj ĝi ne leviĝas, Kaj la stelojn Li sigelfermas;

Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.

Li sola etendas la ĉielon, Kaj Li iras sur la altaĵoj de la maro;

Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.

Li kreis la Grandan Ursinon, Orionon, kaj Plejadojn, Kaj la stelojn de la sudo;

Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.

Li faras neesploreblajn grandaĵojn, Kaj nekalkuleblajn mirindaĵojn.

Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.

Jen Li preteriros preter mi, kaj mi tion eĉ ne vidos; Li pasos, kaj mi eĉ ne rimarkos Lin.

Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?

Kiam Li kaptas, kiu malpermesus al Li? Kiu dirus al Li: Kion Vi faras?

Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.

Li estas Dio, kaj Lian koleron oni ne povas haltigi; Sub Li fleksiĝas la helpantoj de Rahab.

Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?

Des pli ĉu mi povus respondi al Li, Ĉu mi povus elekti vortojn kontraŭ Li?

Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.

Eĉ se mi estus prava, mi ne respondus; Sed mi nur petegus mian juĝanton.

Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;

Se mi vokus kaj Li respondus, Mi ne kredus, ke Li aŭdis mian voĉon,

Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.

Li, kiu povas frakasi min per ventego Kaj fari al mi senkulpe multe da vundoj.

Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.

Li ne permesas al mi trankviligi mian spiriton, Sed Li satigas min per maldolĉo.

Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?

Se oni volas forton, Li estas potenca; Se oni volas juĝon, kiu alvokos min?

Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.

Se mi montros mian pravecon, mia propra buŝo min kondamnos; Se mi montros min virtulo, Li montros min malbonagulo.

Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.

Mi estas senkulpa; mi ne zorgas pri mia animo, Mi abomenas mian vivon.

Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.

Ĉio estas egala; tial mi diras: Senkulpulon kaj malpiulon Li ambaŭ pereigas.

Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.

Kiam vipo subite ekbatas, Li ridas ĉe la elprovado de senkulpuloj.

Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?

La tero estas transdonita en la manon de malpiulo; La vizaĝon de ĝiaj juĝistoj Li kovras. Se ne Li, tiam kiu?

Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.

Miaj tagoj estis pli rapidpiedaj ol kuristo; Ili forkuris, ne vidis bonon;

Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.

Ili forkuris, kiel ŝipetoj el kano, Kiel aglo flugas al manĝotaĵo.

Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:

Se mi ekpensas: Mi forgesos mian plendon, Mi farlasos mian mienon, kaj mi min gajigos:

Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.

Tiam mi ektremas pro ĉiuj miaj suferoj; Mi scias, ke Vi ne rigardos min kiel senkulpan.

Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?

Mi restos ja malprava; Por kio do mi vane min turmentas?

Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,

Se mi lavus min per neĝa akvo Kaj purigus miajn manojn per lesivo,

Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.

Eĉ tiam Vi trempus min en koto, Kaj miaj vestoj min abomenus.

Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.

Ĉar Li ne estas homo simile al mi, Ke mi povu respondi al Li, Ke ni povu ambaŭ iri al juĝo.

Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.

Ne ekzistas inter ni arbitracianto, Kiu povus meti sian manon sur nin ambaŭ.

Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;

Li forigu de mi Sian vergon, Kaj Lia teruro ne timigu min;

Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

Tiam mi ekparolos, kaj ne timos Lin, Ĉar ne tia mi estas en mi mem.