Job 37

Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.

Pri tio tremas mia koro Kaj saltas de sia loko.

Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.

Aŭskultu atente en la bruo Lian voĉon, Kaj la sonojn, kiuj eliras el Lia buŝo.

Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.

Sub la tutan ĉielon Li kurigas tion, Kaj Sian lumon al la randoj de la tero.

Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.

Post ĝi ekbruas la tondro; Li tondras per Sia majesta voĉo, Kaj oni ne povas tion haltigi, kiam aŭdiĝas Lia voĉo.

Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.

Mirinde tondras Dio per Sia voĉo; Li faras ion grandan, sed ne konatan.

Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.

Al la neĝo Li diras: Falu sur la teron; Ankaŭ al la pluvego, al Siaj fortaj pluvegoj.

Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.

Sur la manon de ĉiu homo Li metas sigelon, Por ke ĉiuj homoj sciu Lian faron.

Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.

La sovaĝa besto iras en sian kavon Kaj restas en sia loĝejo.

Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.

El la sudo venas ventego, Kaj de la nordo venas malvarmo.

Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.

De la spiro de Dio venas frosto, Kaj vasta akvo fariĝas kvazaŭ fandaĵo.

Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.

La nubojn Li pezigas per akvo, Kaj nubo disŝutas Lian lumon.

Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.

Li direktas ilin ĉirkaŭen, kien Li volas, Por ke ili plenumu ĉion, kion Li ordonas al ili, sur la tero:

Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.

Ĉu por puno de ia lando, Ĉu por favorkoraĵo Li ilin direktas.

Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.

Atentu tion, Ijob; Staru, kaj konsideru la miraklojn de Dio.

Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?

Ĉu vi scias, kiamaniere Dio agigas ilin Kaj aperigas lumon el Sia nubo?

Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?

Ĉu vi komprenas, ĉe la distiro de nubo, La miraklojn de Tiu, kiu estas la plej perfekta en la sciado?

Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?

Kiamaniere viaj vestoj varmiĝas, Kiam la tero kvietiĝas de sude?

Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?

Ĉu vi povas etendi kun Li la ĉielon, Firman kiel fandita spegulo?

Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.

Sciigu al ni, kion ni devas diri al Li; Mi nenion povas elkonjekti pro mallumo.

Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.

Ĉu estos rakontita al Li tio, kion mi parolas? Se iu parolos, li pereos.

Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.

Nun oni ne povas rigardi la lumon, kiu hele lumas en la ĉielo, Kiam la vento pasas kaj purigas ĝin.

Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.

De norde venas oro; Ĉirkaŭ Dio estas terura brilo.

Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.

La Plejpotenculon ni ne povas kompreni. Li estas granda en forto, justo, kaj vero; Li neniun premas.

Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.

Tial respektegas Lin la homoj; Kaj Li atentas neniun el la saĝuloj.