Psalms 73

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

Een psalm van Asaf. Immers is God Israël goed, dengenen, die rein van harte zijn.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

Maar mij aangaande, mijn voeten waren bijna uitgeweken; mijn treden waren bijkans uitgeschoten.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

Want ik was nijdig op de dwazen, ziende der goddelozen vrede.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

Want er zijn geen banden tot hun dood toe, en hun kracht is fris.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Zij zijn niet in de moeite als andere mensen, en worden met andere mensen niet geplaagd.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Daarom omringt hen de hovaardij als een keten; het geweld bedekt hen als een gewaad.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Hun ogen puilen uit van vet; zij gaan de inbeeldingen des harten te boven.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

Zij mergelen de lieden uit, en spreken boselijk van verdrukking; zij spreken uit de hoogte.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Zij zetten hun mond tegen den hemel, en hun tong wandelt op de aarde.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

Daarom keert zich Zijn volk hiertoe, als hun wateren eens vollen bekers worden uitgedrukt,

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

Dat zij zeggen: Hoe zou het God weten, en zou er wetenschap zijn bij den Allerhoogste?

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Ziet, dezen zijn goddeloos; nochtans hebben zij rust in de wereld; zij vermenigvuldigen het vermogen.

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

Immers heb ik te vergeefs mijn hart gezuiverd, en mijn handen in onschuld gewassen.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Dewijl ik den gansen dag geplaagd ben, en mijn straffing is er alle morgens.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Indien ik zou zeggen: Ik zal ook alzo spreken; ziet, zo zou ik trouweloos zijn aan het geslacht Uwer kinderen.

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

Nochtans heb ik gedacht om dit te mogen verstaan; maar het was moeite in mijn ogen;

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Totdat ik in Gods heiligdommen inging, en op hun einde merkte.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Immers zet Gij hen op gladde plaatsen; Gij doet hen vallen in verwoestingen.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Hoe worden zij als in een ogenblik tot verwoesting, nemen een einde, worden te niet van verschrikkingen!

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Als een droom na het ontwaken! Als Gij opwaakt, o Heere, dan zult Gij hun beeld verachten.

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

Als mijn hart opgezwollen was, en ik in mijn nieren geprikkeld werd,

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

Toen was ik onvernuftig, en wist niets; ik was een groot beest bij U.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

Ik zal dan geduriglijk bij U zijn; Gij hebt mijn rechterhand gevat;

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

Gij zult mij leiden door Uw raad; en daarna zult Gij mij in heerlijkheid opnemen.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Wien heb ik nevens U in den hemel? Nevens U lust mij ook niets op de aarde!

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Bezwijkt mijn vlees en mijn hart, zo is God de Rotssteen mijns harten, en mijn Deel in eeuwigheid.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Want ziet, die verre van U zijn, zullen vergaan; Gij roeit uit, al wie van U afhoereert;

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

Maar mij aangaande, het is mij goed nabij God te wezen; ik zet mijn betrouwen op den Heere HEERE, om al Uw werken te vertellen.